| Olen totta tosiaan palannut keskiaikaisesta Suuresta Seikkailusta nykypäivän arkielämän Suureen Seikkailuun. 
 Suureen Seikkailuun en loppujen lopuksi päässyt ottamaan yhtä lempiesinettä tai -välinettä mukaan. Kiitos kaikille tästä huolimatta erittäin hyvistä vinkeistä.
 
 Taktiikkani Suuressa Seikkailussa oli yksinkertainen ja toimiva. Halusin olla sopivasti taka-alalla, jotteivät joukkueen jäsenet missään vaiheessa vaan äänestäisi minua päälliköksi. Pyrin toimimaan sparrarin/valmentajan roolissa. Halusin käydä kilpailusuoritukset mahdollisemman yksityiskohtaisesti läpi, mikä toisaalta aiheutti muutamassa suoran toiminnan pelaajissa tuskaa. Suuri Seikkailu oli joukkuepeli niin itse kisoissa kuin arkirutiineissa.
 
 Suurin anti oli tutustua aikuisiällä 16 uuteen ihmiseen 32 päivää ja yötä. Itselläni oli vielä harvinainen mahdollisuus tutustua lähemmin näihin henkilöihin, koska sain olla mukana kummassakin joukkueessa.
 
 Sain kokea käytännössä hierarkisesti (Ukko) ja demokraattisesti (Louhi) johdettujen joukkueiden edut ja haitat. Ukko-joukkueen päällikkövetoinen johtamistapa aiheutti patoumia ja kuiskutteluita, jotka sitten loppujen lopuksi räjähtivät ikävinä kädenvääntöinä. Joukkue toimi kuitenkin ensimmäisissä kisoissa erittäin määrätietoisesti ja voiton tavoitetta ei häirinnyt juuri mikään. Louhi-joukkueen ylitsepursuava demokraattisuus aiheutti joukkueelle tuskaa alussa, koska kaikki sanoivat mielipiteensä suoraan ja terävästi. Alussa kukaan ei pystynyt kokoamaan mielipiteitä päätöksiksi järkevällä tavalla yhteen. Tämä tietysti aiheutti kitkaa henkilöiden välillä heti alusta alkaen. Suuren Seikkailun loppupuolella, kun väki väheni, kaikki Louhi-joukkueen jäsenet pystyivät soutamaan samaan suuntaan ja jokainen tiesi sanomattakin mitä toinen ajatteli tai osasi. Lopussa yhteishenki oli erittäin paljon vahvempi Louhi-joukkueessa kuin Ukko-joukkueessa.
 
 Tuon 32 päivän aikana koin pienempiä ja suurempia tunnekuohuja. Sanotaan että tunnekuohut kertovat tavalla tai toisella henkilön arvoista. Itselleni suurimmat tunnekuohut tulivat Ninan, Nikin ja Neon videoviestistä, kisojen voitoista, epäreilusta työnjaosta, ruokailuajan häirinnästä, ruuasta puhumisesta, feministi- ja sovinistipuheista (naisen pitää voittaa, naisen kuuluu tehdä ruoka- ja tiskiaskareet), itsekkäästä päätöksenteosta (kahvin osto yhteisillä taalereilla), oman käden jäljen näkemisestä (puukkoveistelyt) sekä uusien asioiden oppimisesta (savusaunan lämmitys, kutun lypsy, jousiammunta, ritariratsastustemput).
 
 Suuri Seikkailu laukaisi lopulta suuria muutoksia oman elämäni polulla, joista kerron myöhemmin lisää.
 
 
 |