|
Anteeksipyyntöni, jos edellinen kommenttini antoi mahdollisuuksia hyvinkin erilaisiin tulkintoihin. Uskoisin, että miekkailulla ja Miekkailuliitolla menee hyvin oltiin tulevaisuudessa yhdessä 5-ottelijoiden kanssa tai erikseen. Myöskään riskejä en näe kovinkaan suurina kummassakaan vaihtoehdossa. Tehdään sen mukaisesti kuin näyttää kohtuullisen kartoituksen ja eri perusteiden mukaisesti järkevimmältä tavalta toimia. Erityisen painoarvon antaisin yhtenäisen päätöksen toteutumiselle. Meidän ei kannata vaarantaa hyvää yhteistä tahtotilaa - jolloin yhdistymiseen liittyvät käytännön toimenpiteet muodostuisivat turhan haasteellisiksi. Näen myös erittäin epäedullisena, että jäisimme neuvottelutilanteeseen useammaksi vuodeksi, mikä veisi resursseja ja keskittymistä muilta potentiaalisilta kehitystoimenpiteiltä. Siten asiaa ei kannata liikaa pohtia. Jos neuvottelut etenevät suotuisasti, hallitus tekee sellaisen esityksen syyskokoukselle, jonka arvioi edistävän miekkailun etua. Syyskokouksessa seurat päättävät tahtonsa mukaisesti ja hallitus toteuttaa sen mukaisesti toimintaa. Siten myöskin siinä tapauksessa, että syyskokous päättää, että emme yhdisty, näkisin ratkaisun hyvänä ja neuvottelut loppuunsaatetuiksi.
Kuten aikaisemmin totesin liittojen yhdistymisessä kyse olisi hallintotoimien yhdistämisestä ja lajitoiminnot tulisivat olemaan edelleen itsenäisiä ja vastaamaan itsenäisesti omista tuloista ja menoista. Arvioisin, että Opetusministeriön tuki uudelle liitolle ei pienenisi sillä perusteella, että uudessa tilanteessa pysytyisimme hallintoa hoitamaan tehokkaammin. Ministeriön tavoitteena ei ole hallinnon tukeminen vaan tuen ohjaaminen liikuntaan. Opetusministeriöllä ei ole myöskään suunnitelmia vähentää liikunnan tukemista. Mahdolliset leikkaukset pieniltä lajiliitoilta liittyvät tavoitteisiin, joilla pyritään vähentämään hallintokulujen osuutta sekä liittojen toiminnassa että myös Opetusministeriön omassa toiminnassa. Liikunnan saaman tuen määrä tulee itseasiassa lisääntymään lähivuosina - ei laskemaan. Hevosten omistaminen ei myöskään tulisi arveluttaa miekkailijoita, koska niihin liittyvistä kustannuksista ja investoinnista tulisivat yhdistyneessä liitossa vastaamaan 5-ottelun lajitoiminto käytössään olevilla tuloillaan Lenan esittämän budjettimallin mukaisesti. Mahdollisesti liitto tulisi hakemaan myös tulevaisuudessa erityismäärärahoja kuten ennenkin kyseisiin kuluihin mutta kyseinen erityismääräraha ei olisi poissa miekkailijoiden saamasta tuesta.
Yhteisesti saadusta valtionavusta jakaantuisi 60% miekkailulle ja 40% 5-ottelulle, koska tämä on Opetusministeriön antaman valtionavun suuruussuhde tällä hetkellä. Suosisin yhdistymiseen liittyen toimintamallia, jossa kyseistä jakosuhdetta tarkistettaisiin indeksikorotuksella vuosittain sen mukaisesti kuin jompikumpi lajeista on merkittävästi lisännyt harrastajia kappalemääräisesti. Opetusministeriön myöntämät valtionavut vastaavantyyppisille urheilulajeille kuin miekkailu (esim. Taekwondo, Karate, Judo, Nyrkkeily) ovat suoraan kasvavassa suhteessa harrastajamäärään. Siten jos miekkailijoiden määrä esimerkiksi kaksinkertaistuu, tulisi se itsenäisenä liittona saamaan todennäköisesti kaksinkertaisen valtionavun. Siten yhdistyneessä liitossa (jos samanaikaisesti 5-ottelijoiden jäsemäärä ei ole lisääntynyt kahdella tuhannella) miekkailun lajitoiminnon tulisi saada suurempi prosenttiosuus, joka vastaa sitä valtionavun määrää, jonka se saisi toimiessaan itsenäisenä liittona suuremmalla jäsenmäärällä. Lisäksi suosin ajatusta, että sovimme 5 vuoden määräajan, jonka jälkeen yleiskokous voi vapaasti äänestää esimerkiksi 2/3 enemmistöllä jakosuhteesta. Siten jos 5-ottelu ei tule olemaan olympialaji tulevaisuudessa, tulisi kyseisessä muuttuneessa tilanteessa arvioida jakosuhde radikaalimmin uudestaan, sillä kyseisessä tilanteessa 5-ottelun saaman valtionavun määrä tulisi todennäköisesti merkittävästi pienenemään sen toimiessa itsenäisenä liittona.
Näillä reunaehdoilla ja niihin liittyvien määrittelyjen onnistuessa en näe merkittäviä riskejä liittojen yhdistymisessä.
On totta, että suuri osa yritysten fuusioista epäonnistuu samoin kuin suuri osa fuusioiden riskikartoituksista epäonnistuu, konsulteista epäonnistuu ja itseasiassa suuri osa yrityksistä epäonnistuu ja katoaa kaupparekisteristä ensimmäisten elinvuosien jälkeen. Puhumattakaan miekkailukisoista, joissa suurin osa miekkailijoista epäonnistuu ja vain yksi voi voittaa. Siitä huolimatta kannattaa miekkailla, kannattaa yrittää ja kannattavia fuusioita tehdään yhä uudestaan. Hyvä miekkailija ei harmittele, jos joskus jää toiseksi. Hallittu liiketoiminnallinen riski kannattaa, jos riski ei ole kohtuuton käytettävissä olevaan varallisuuteen nähden. Oleellista on, että ei ota kohtuuttomia riskejä ja osaa arvioida realistisesti hyötypotentiaalin.
Näkisin, että käymme erittäin hyvää keskustelua aiheeseen liittyen. Kiitos siitä jo tässä vaiheessa kaikille osapuolille.
|
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
