Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

Hyvät miekkailijat ja jäsenseurojen edustajat,

Suomen Miekkailuliiton hallitus on valmistellut kilpailujärjestelmän uudistusta, ja työ on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että liitto toivoo suunnitelmiin kommentteja.


PERUSTELUT VALMISTELUTYÖLLE

Miekkailuliiton kilpailujärjestelmän pitää tukea useita tavoitteita:

• Lajia: laajat osallistujamäärät, matala kynnys aloittaa kilpaileminen
• Huippuja: korkeatasoiset kilpailut, valmistavat kv-kisoihin
• Seuroja: houkuttelevaa järjestää kilpailuja

On koettu, ettei nykyinen kilpailujärjestelmä onnistu tässä kovin hyvin.

Meillä on suuri määrä kilpailuja (esim. kalvalla 12 kansallista / vuosi) ja etenkin pk-seudun ulkopuolella huiput osallistuvat niihin harvoin. Suuri määrä kisoja vesittää yksittäisen kisan merkitystä, ja uusien kilpailijoiden ei ole niin helppoa tulla mukaan, kun mitään tasoerottelua ei ole - aika pitkään saa vetää "alkuerät ja ulos"-systeemillä, ennen kuin pääsee kisoissa pitemmälle.

Kisamääräongelmaahan puidaan tällä hetkellä myös FIE-tasolla - sielläkin koetaan, että liian monta MC-kilpailua johtaa kisojen vesittymiseen.

Huipuillekaan nykyinen systeemi ei ole hyvä. Helsingin kisoissakin huippumiekkailija X kohtaa todennäköisesti vain yhden hyvän vastustajan alkuerissä ja seuraavat hyvät vasta 16 tai 8 kierroksilla - kuitenkin FIE:n MC-kisoissa suomalaisten pitää tehdä kovasti töitä päästäkseen alkueristä jatkoon. Miten löysät alkuerät, huolimattomat ensimmäisen kierroksen ottelut ja kovemmat viimeisten kierrosten ottelut palvelevat valmistautumista MC-kisoihin? Lisäksi kotimaiset kisat eivät juurikaan merkitse mitään, pl. ehkä karsintarankingissä olevat kilpailut ja tietysti SM-kisat - jos yksissä menee huonosti, niin kisoja kyllä riittää, ja pisteitä voi rankingiin hakea kv-kisoistakin.

Myöskään kisojen järjestäminen ei ole erityisen houkuttelevaa seuroille: suuri määrä kisoja on kouluttanut miekkailijat siihen, ettei kisoja varten kannata tai tarvitse juuri matkustella, ja hyviä osallistujamäärältään isoja kisoja on hankalaa järjestää muualla kuin pk-seudulla - vrt. esim. juniorien SM-kilpailut kalvalla Lappeenrannassa vuonna 2009 (4 joukkuetta alle 20v poikien kalvalla?!?).

Harrastajakuntaa kuitenkin olisi - seuraselvityksen mukaan 2000 koko maassa. Kilpailevien osuus ei ole nyt kovin häävi - syysliittokokouksen lisenssimäärän perusteella vain reilu 20% miekkailijoista on hankkinut tänä vuonna lisenssin.

Ratkaisuna tähän esitetään, että luodaan (alkuun kalvalla) aikuisten sarjoihin A- ja B-tason kilpailujärjestelmät ja jaetaan kisat näihin. Kun oman tason kisoja on vain kuusi vuodessa, yksittäisen kisan merkitys nousee, ja osallistujia on helpompi löytää. A- ja B-tasojen sijalle voidaan tietysti keksiä muutkin nimet.


B-KISAT

B-tason kisojen tarkoitus on toimia harrastajakisoina, joihin osallistumiskynnys on matalalla. Osallistujina ensimmäisiä kisojaan käyvät aloittelijat, kokeneemmat harrastajamiekkailijat, ensimmäisiä aikuisten kisojaan käyvät juniorit sekä A-tasolle nousemassa olevat kilpamiekkailijat, joille A-taso on vielä turhan kova. B-tason kisat ovat mukavia harrastajatapahtumia, joissa kisaformaattikin kannustaa tulemaan paikalle ja osallistumaan (esim repechage, useampi kierros, kaikki kaikkia vastaan), kun "alkuerät ja ulos"-järjestely ei uhkaa. B-kisakiertueen tärkeimpiä tavoitteita on kilpailijamäärien kasvattaminen ja lajin positiivisen imagon kehittäminen sekä suhteiden luominen seurojen välille. Ja tietysti, kun nämä kisat muuttuvat liian helpoiksi tai puuduttaviksi jollekin miekkailijalle, on aika siirtyä A-tasolle.


A-KISAT

A-tason kisojen on tarkoitus olla kovatasoisia, erityisesti kansallista huippua ja sinne kovasti matkalla olevia (tai sieltä takavasempaan siirtyviä) palvelevia kohtaamisia - ottelujen pitäisi olla kovia alkueristä lähtien. A-tason kisoihin osallistumista suositellaan, kun voittaa säännöllisesti B-tason kilpailuja ja on B-rankingissä kärkisijoilla.
Paikalle pyritään saamaan myös kaikkia jo aktiivisesta kv.kilpailusta syrjäänvetäytyneitä entisiä mestareita, sparraamaan seuraavaa polvea. A-tason kisat ovat kovatasoisia ja kansallinen huippu kokonaisuudessaan paikalla. A-kisojen järjestelyiltä odotetaan myös hieman enemmän panostusta.


ONGELMAT

Voi tietysti sanoa, etteivät kilpailijamäärät riitä. Mutta eivät ne hirveästi tule nousemaankaan nykyisellä systeemillä - kun kansallinen taso nousee, nousee myös kynnys osallistua kilpailuihin - ja mitä enemmän osallistujamäärät nousevat, sitä vaihtelevampi on taso alkuerissä, ja sitä pitempään parhaiden pitää tahkota, ennen kuin kotimaisissa kisoissa tulee kunnon vastusta vastaan. B-sarja ratkaisisi nämä ongelmat.


ESITYS

1. A- ja B-sarjoihin jako on mielekästä sarjoissa, joissa on paljon osallistujia ja taso vaihtelee aloittelevista harrastajista aina hyvälle kansainväliselle tasolle asti. Alkuun esitetään kokeiltavaksi miesten ja naisten kalvalla.

2. A- ja B-kisoissa on erilliset ranking-listaukset. B-kisoja ei lasketa A-rankingiin, eikä toisin päin. Kansainväliset kilpailut ulkomailla lasketaan ainoastaan A-rankingiin.

3. Kisan järjestelyoikeutta haettaessa ilmoitetaan myös haluttu taso. SML hallitus myöntää A- ja B-tasot kisoille kilpailujen ajankohdan, järjestäjän esityksen, luvattujen järjestelyjen tason ja alueellisen tasa-arvon mukaan harkiten.

4. A-tason kilpailujen kilpailujärjestelmä, silloin kun kisaa eivät koske muut säännöt (esim. satelliitti-mc) on seuraava:
Vähintään 32 osallistujaa:
- 32 rankingin mukaan parasta suoraan toiselle kierrokselle
- Loput karsivat 10 jäljellejäävästä paikasta 1 alkuerä + (tarvittaessa) suora uloslyönti -menetelmällä.
- 42 miekkailijaa jakautuvat kuuteen 7 hengen alkuerään.
- 32 jatkoon suoraan uloslyöntiin.
Alle 32 osallistujaa:
- 16 rankingin mukaan parasta suoraan toiselle kierrokselle
- Loput karsivat viidestä jäljellejäävästä paikasta 1 alkuerä + (tarvittaessa) suora uloslyönti -menetelmällä.
- 21 miekkailijaa jakautuvat kolmeen 7 hengen alkuerään.
- 16 jatkoon suoraan uloslyöntiin.

5. B-tason kilpailujärjestelmä on kisajärjestäjän valittavissa, mutta toivotaan, että kilpailujärjestelmä valitaan siten, että se takaa mahdollisimman paljon otteluita. Ehdotuksina ovat esimerkiksi: kaikki kaikkia vastaan, alkueränä aina kahdeksan joukkoon saakka, alkueränä loppuun asti sekä kaksi alkueräkierrosta ja uloslyönnit keräilyerinä

6. SM-kisat. Henkilökohtaisen SM-kilpailujen järjestelmä sama kuin A-tason kilpailuissa. SM-kisoihin saavat kaikki lisenssin lunastaneet osallistua, mutta karsintakierrokselta tietysti pääsevät jatkoon vain kovemmat nimet. SM-kisojen alkuerien muodostamiseen käytetään A-rankinglistaa.

7. Osallistumisoikeus muihin kisoihin: sekä A- että B-kisoihin saa osallistua kuka tahansa lisenssin lunastanut miekkailija. Kuitenkin lähtökohta on, etteivät A-tasolla pärjäävät miekkailijat osallistuisi B-tason kilpailuihin kuin korkeintaan poikkeustapauksissa.


Palautetta toivotaan tälle keskustelupalstalle.
Kiitos avustanne!


SML:n hallituksen psta
-----------
Lena Tallroth-Kock
toiminnanjohtaja

"Lisäksi kotimaiset kisat eivät juurikaan merkitse mitään, pl. ehkä karsintarankingissä olevat kilpailut ja tietysti SM-kisat - jos yksissä menee huonosti, niin kisoja kyllä riittää, ja pisteitä voi rankingiin hakea kv-kisoistakin."

Pitäisikö kotimaisen rankingin merkitä jotain muuta kuin osoittaa sijoitus alkuerässä, kotimaisessa kisassa? Käsittääkseni rankinguudistuksen suhteen tuotiin esiin, että edeltävä on rankingin päätarkoitus. Lienee kohtuullista, että kv.-kisoissa käyvät myös saavat siitä korvauksen, nyt kun kerran pisteetkin on säädetty kohdilleen uudistuksen myötä. Rankingiin lasketaan kymmenen suurinta pistepottia, jotka tulevat aika nopeasti täyteen kohtuullisesti menneistä FIE-A ja FIE-B ynnä muista suurista ulkomaankisoista - rajoitus totta kai rajaa ulos pienemmät kotimaiset kisat, joiden merkitys on lähinnä sama kuin liiton keskiviikkosparringin; sisäisten voimasuhteiden ratkominen ei mielestäni saisi mennä ohi kansainvälisestä tuloksesta (mikä siis voidaan toteuttaa nostamalla kansallisten kisojen kertoimet huippuunsa).

Systeemi myös ampuu itseään vähän jalkaan, mikäli erityisesti A-kisoja ladotaan pitkin poikin Suomea, sillä se tuskin lisää halukkuutta osallistua - kustannukset nousevat varsin nopeasti esimerkiksi junalla matkustettaessa ja hotellimajoituksessa; tämä on myös vähän pöljää, sillä suurin osa "kovista" asuu joka tapauksessa pk-seudulla. Muutenkin epäsuora väittämä, että kisaa varten "täytyy" matkustaa, on vähän hatara.

Sinänsä kisojen vähentäminen on "ihan sama" - mikäli niitä on vähemmän, myös niiden kokonaisvaltainen merkitys vähenee kansallisessa rankingissa, sillä pisteitä on ylipäänsä jaossa vähemmän (kun taas kansainvälisiä kyllä riittää, vaikkei olisi edes MC). Tilanteen "korjaaminen" kans. kisojen kerrointa lisäämällä taas on vähän hassua, sillä eipä kisan taso siitä maagisesti nouse ts. samat miekkailijat niissä silti ovat mukana, vaikka aikaisemmin kohtaisivatkin (mikä ei muuten pidä paikkansa ainakaan yli kolmenkymmenen hengen kisoissa, sillä se vastaa jokseenkin tämänhetkistä tilannetta, kisat ovat SM-kisoja lukuunottamatta suunnilleen 30-40 henkisiä).

Toki jos B-sarjan perustaminen saa useampia niistä parista tuhannesta hankkimaan kilpailulisenssin, niin onhan se tietenkin hyvä lisätulo liitolle ja tokihan myös harrastelijoiden hupi on hyvästä ja ylläpitää miekkailukulttuuria. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka tämä vaikuttaa A-sarjan kovuuteen - lähinnä näin omien kokemusten puolesta tarvittaisiin enemmän kunnollista valmennusta kuin liiton kaksi kertaa kuussa -sparritreenit; kuusi teoriassa kovempaa kotimaista kisaa ei juurikaan lisää tätä tasoa, mikäli MC-kisojen alkueristä ja cupista selviämistä mietitään. Nyt kovimmat treenailevat pienissä porukoissa siellä sun täällä. Selvennykseksi siis totean vielä, että puolestani saa perustaa kuinka monta sarjaa tahansa, kunhan ei ruveta ylilyönteihin muissa asioissa.

Pakkohan se on myöntää, nyt kun tätä kirjoittelua seuraa, niin aika hatarat nuo perusteet ovat "uudistuksille".
Kun liiton isät ja äidit ovat saaneet päähänsä keksiä uutta, niin pitäähän sitä kokeilla Rioon asti ja huomata että menetettiin nuokin sukupolvet.

Nyt on tullut perspektiiviä maakunta seuratoiminnasta, harkoissa puolitusinaa miekkailijoita on luksusta ja kurssille tulee neljä ihmistä, niin siinä on vaikea ruveta markkinoimaan "kilpailuja" ja maksa liitonlisenssi ja vakuutukset ja marssi säilä pystyssä kisaamaan.

Itä-Suomen alueella on tavaksi otettu epävirallinen "alumestaruus"-kisa (Suur-Saimaanrannat, neljä seuraa), kisaamaan pääsee kaikki ja ilman lisenssiä, joten varmaan tiettyjä vaikeuksia "myydä"- B-kisa ideaa näille harrastajille. Ja B-kisassa mahdollisesti max 20 henkeä, jos tuuri käy.

[quote="n-v"]
On kuitenkin kyseenalaista, kuinka tämä vaikuttaa A-sarjan kovuuteen - lähinnä näin omien kokemusten puolesta tarvittaisiin enemmän kunnollista valmennusta kuin liiton kaksi kertaa kuussa -sparritreenit; kuusi teoriassa kovempaa kotimaista kisaa ei juurikaan lisää tätä tasoa, mikäli MC-kisojen alkueristä ja cupista selviämistä mietitään. Nyt kovimmat treenailevat pienissä porukoissa siellä sun täällä.[/quote]

Mielestäni Niko tuo esille suomen miekkailun säälittävän valmennuksellisen alennustilan, maan parhaimisto EI saa/kykene/heitä ei saada treenaamaan kerran viikossa ammattivalmentajan alaisuuteen (ammattivalmentaja=koulutus mielellään eurooppalainen korkeakoulun ammattitutkinto, pitkäkokemus valmentamisesta ja tulokselliset meriitit (ei riitä sm-kisa-mitallit).
Ja osa sparri treeneistä ovat välillä aika heikkotasoisia, kun keskenkasvuiset ja miekkailullisesti taitamattomat pääsevät mukaan oman valmentajan suosiolla.

Nyt pyritään korvaamaan oikeat olosuhteet, hyvät valmentautuminen jne "kuudella kovalla kisalla", jotka ovat käytännössä pisara meressä.

Pohtikaa Etelän-immeiset!!!

Kilpailujärjestelmän uudistaminen on ehkä vähän hassu ilmaisu, koska B-taso on vanha juttu. Sen tason kisat loppuivat suunnilleen silloin kun itse aloitin. B-kisoissa on hyvä idea, että saisimme rohkaistua kuntomiekkailijota käymään kisoissa sekä poistuneita palaamaan kuntoilun pariin. Sekä kuten mainittu "tärkeimpiä tavoitteita on kilpailijamäärien kasvattaminen ja lajin positiivisen imagon kehittäminen sekä suhteiden luominen seurojen välille".
En tietenkään voi yleistää asiaa muutaman kommentin pohjalta, mutta ehkä tässä kilpailujärjestelmäasiassa tuijotetaan nyt liikaa huippu-urheilun tarpeisiin, kun kannattaisi pohtia puulaakisarjan tarjoamia mahdollisuuksia lajille. Lisää harrastajia, lisää kilpailuissa kävijöitä, lisää orgaanista rahoitusta seuroille -> myös huippujen valmennusolosuhteet saattaisivat parantua.
Kilpailulisenssin hinta ei voi olla esteenä kilpailuissa käymiselle, sitoutuminen lajiin on este. Nyt olisi hyvä tilaisuus heitellä niitä ideoita, joilla saamme myös kuntomiekkailijat ymmärtämään, että taitojen mittaaminen kilpailemalla on palkitsevaa ja kehittää miekkailutaitoja.

Ja jos vielä lopuksi palaan aktiivisten kilpamiekkailijoiden tarpeisiin B-systeemistä, niin: Jos meillä olisi 2000 lisenssimiekkailjaa, vaikka lähtökohtaisesti vain kuntosellaisia, niin aina sieltä muutama lahjakkuus väkisin löytyy. Tykin ruuasta tykin kuulaksi siis.

Valmistelussa mukana olleena kommentoin lisäksi, että nikon ja danen huolet valmennuksesta, leirityksistä jne. ovat varmasti aiheellisia, mutta eipä tällä kilpailujärjestelmän uudistuksella ole niitä ongelmia tarkoitus ratkaista, eikä niiden alueiden kehittäminen ole kiinni siitä, että muutetaanko kilpailujärjestelmää vaiko ei.

Tero mainitsikin tuossa paljon puulaakisarjan tarjoamia etuja. Painotan itsekin joitain:
- Selkeät välitavoitteet - jako A- ja B-sarjoihin tarjoaa aloittelevalle miekkailijalle selkeitä, konkreettisia välitavoitteita ja mittareita kehitykselle.
- Matala kynnys osallistua.
- Danenkin mainitsemat aluemestaruuskilpailut, harrastajakisat yms. tulisi ottaa B-kisakiertueeseen mukaan, jotta nekin saadaan lisenssin, vakuutusten ja varustemääräysten piiriin. Minusta on kyseenalaista, jos SML:n alaiset jäsenseurat järjestävät kilpailuja, joissa ei edellytetä lisenssiä (vakuutusta) ja liiton varustemääräysten mukaisia varusteita.

Jos ja kun tavoitteena on kilpailijamäärien kasvattaminen, meidän on luotava rakenteita ja järjestelyjä, jotka tätä tavoitetta tukevat. B-sarja sopii siihen tarkoitukseen kuin säilä päähän.

Entäs sitten se A-sarja?

- Nikon näkemys ("suurin osa "kovista" asuu joka tapauksessa pk-seudulla") perustuu vain nykyhetkeen, ja tilannehan voi aina muuttuakin. Eihän nykytilanteella voi perustella sitä, että pidetään kiinni järjestelyistä, jotka tukevat nykytilannetta. Suomen miekkailuliiton tulee luonnollisesti tukea järjestelyjä, jotka tukevat miekkailun harjoittelua kaikilla tasoilla koko Suomessa. Kaikkialta Suomesta ei voi helposti osallistua arkisin pk-seudulla järjestettäviin sparringeihin. A-kisat turvaavat sen, että eri puolilla Suomea asuvat kovatasoiset miekkailijat voivat luottaa siihen, että A-kisat tarjoavat heille kovan kilpailun ja mahdollisuuden kamppailla kilpailun alusta asti muun kansallisen kärjen kanssa.

- A-sarja tekisi kansallisesta miekkailusta Suomessa myös helpommin seurattavaa: jos ja kun päästään siihen, että kärki osallistuu lähes varmasti kaikkiin A-tason kilpailuihin, päästään samalla siihen tilanteeseen, että on helppo seurata sitä, miten keskinäiset voimasuhteet ja välienselvittelyt vuoden aikana etenevät. Moni kokee, että miekkailusta tiedottaminen ja uutisointi on hankalaa - osasyynä tähän on se, että meillä ei ole selkeää tuotetta (kuten SM-liiga), jota voisi järkevästi ja pitkäjänteisesti seurata. A-sarja helpottaisi tässä suhteessa.

-Kun A-sarjassa on kisoja hieman vähemmän, ehkä tämä rohkaisee A-sarjalaisia myös osallistumaan aikaisempaa suuremmin joukoin kansainvälisiin kilpailuihin. Nythän ei mm. Tallinnan MC-kisaan saatu kiintiötä täyteen.


Mutta on mukava nähdä, että valmistelutyö herättää mielenkiintoa ja kommentteja!

_________________
Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i

Olen samaa mieltä Teemun kanssa siitä, että nykytilanne ei voi olla se, jossa tulee pysyä vain sen vuoksi, että asiat nyt ovat niin kuin ovat. Lajin kehittäminen tarkoittanee automaattisesti pyrkimyksiä muuttaa vallitsevaa tilannetta. Kovia nimiä ja lahjakkuuksia voi löytyä muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta, vaikka se veisikin aikaa juniorityön hedelmiä odotellessa. Pääkaupunkiseurojen vahvaa juniorityötä tekevien valmentajien kokemusta olisi hyvä saada jaettua myös kehä kolmosen ulkopuolelle. Voisi ajatella, että uudistettu valmentajakoulutusjärjestelmä tukee myös tällaista pyrkimystä.

Mitä tulee A ja B -kisoihin, eivät esityksen perustelut vakuuta. Kisoihin osallistuvat ne, jotka haluavat kilpailla. Kilpailun kovuus tai oteltavien otteluiden määrä eivät ole näyttäytyneet ratkaisevina tekijöinä osallistumispäätökselle. Edellytyksenä olevat lisenssipakko ja kilpailuvarustus eivät myöskään meidän seuramme kokemusten mukaan vaikuta halukkuuteen osallistua kilpailuun. Vakuutuksista ja turvallisista varusteista ei missään tapauksessa saa lähteä tinkimään oli sitten A tai Ö -kisat kyseessä.

Meidän näkökulmastamme suurin kilpailuihin osallistumisen este on pitkä matka, joka yleensä on kyllä vielä kalliimpi esim. pohjoisesta etelään kuin toisin päin. (Lumilomamatkat ja erikoistarjoukset kun näyttävät säännöllisesti olevan vain Helsingistä aloitettaville matkoille.)

Jos rankingin vuoksi on tarpeen jaotetella kisoja A ja B -sarjaan, ei sekään tuo suurta muutosta nykytilanteeseen. Kovatasoisimmat miekkailijat erottuvat, olipa systeemi mikä tahansa. Mikä on sitten B-kisojen taso? Voivathan seurat nytkin järjestää omia sisäisiä tai seurojen välisiä kisoja. Se, että A-tason miekkailijat eivät osallistuisi B-tason kisoihin, merkitsisi sitä, että mahdollisuus edes nähdä (saatika kokea) parempitasoista miekkailua edellyttäisi ensin kipuamista B-tasolta A-tasolle.

Ongelmallista saattaa olla myös se millä perusteella seuroille annetaan A-kisojen järjestämisoikeus? Jos lajia halutaa tehdä tunnetuksi, houkutella lisää harrastajia ja saada medianäkyvyyttä, ei pääkaupunkiseutu ole automaattisesti paras vaihtoehto. Voiko A-tason miekkailua nähdä jatkossa muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

_________________
Leo Pekkala
Rovaniemen miekkailijat

Suomessa on ollut jako A- ja B-luokan kisoihin muistaakseni ainakin 70-luvulla. Silloin jako oli tiukka, A-luokkaan pääsi vasta pärjättyään riittävän hyvin B-luokassa. Järjestelmästä luovuttiin jossain vaiheessa. Miten systeemi toimi ja mitkä olivat silloin syyt lopettaa jako eri luokkiin?

[quote="Leo Pekkala"]
Olen samaa mieltä Teemun kanssa siitä, että nykytilanne ei voi olla se, jossa tulee pysyä vain sen vuoksi, että asiat nyt ovat niin kuin ovat.

*SM: Pelko "eduista" ja mainesta joka menetetään.

Lajin kehittäminen tarkoittanee automaattisesti pyrkimyksiä muuttaa vallitsevaa tilannetta.

SM:
*Jos Suomessa olisi todella haluttu kehittää lajia eikä pitää sitä sisäsiittoisena kuppikunnan herrasteluna, nämä asiat olisi tehty
vuosikymmeniä sitten, vrt Ruotsin tilanne(=seuroejn määrä, ulkomaalaisten valmentajien määrä jne)

Kovia nimiä ja lahjakkuuksia voi löytyä muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta, vaikka se veisikin aikaa juniorityön hedelmiä odotellessa.

SM: Löytyy, kunhan asiat saadaan kohdennettua oikein ja ei noita valkkuja etelässäkään ole hirveämmin, muutaman herran harteille homma jää.

Pääkaupunkiseurojen vahvaa juniorityötä tekevien valmentajien kokemusta olisi hyvä saada jaettua myös kehä kolmosen ulkopuolelle. Voisi ajatella, että uudistettu valmentajakoulutusjärjestelmä tukee myös tällaista pyrkimystä.

SM: Suotavaa.


Mitä tulee A ja B -kisoihin, eivät esityksen perustelut vakuuta. Kisoihin osallistuvat ne, jotka haluavat kilpailla.
SM: Totta.

Kilpailun kovuus tai oteltavien otteluiden määrä eivät ole näyttäytyneet ratkaisevina tekijöinä osallistumispäätökselle. Edellytyksenä olevat lisenssipakko ja kilpailuvarustus eivät myöskään meidän seuramme kokemusten mukaan vaikuta halukkuuteen osallistua kilpailuun.

SM: Riippuu paikkakunnasta.

Meidän näkökulmastamme suurin kilpailuihin osallistumisen este on pitkä matka, joka yleensä on kyllä vielä kalliimpi esim. pohjoisesta etelään kuin toisin päin.

SM: Pitkä matka rasittaa liikaa kukaroa. Kiertävät Kalvan Sm-kisat??

Jos rankingin vuoksi on tarpeen jaotetella kisoja A ja B -sarjaan, ei sekään tuo suurta muutosta nykytilanteeseen. Kovatasoisimmat miekkailijat erottuvat, olipa systeemi mikä tahansa. Mikä on sitten B-kisojen taso? Voivathan seurat nytkin järjestää omia sisäisiä tai seurojen välisiä kisoja. Se, että A-tason miekkailijat eivät osallistuisi B-tason kisoihin, merkitsisi sitä, että mahdollisuus edes nähdä (saatika kokea) parempitasoista miekkailua edellyttäisi ensin kipuamista B-tasolta A-tasolle.

SM:
*A-kisaan pääsee X määrä suoraan rankingin mukaan ja lopuilla karsintakisa edeltävänä päivänä josta Y määrä mukaan A-sarjaan.

Ongelmallista saattaa olla myös se millä perusteella seuroille annetaan A-kisojen järjestämisoikeus?

SM:
*Sille seuraalle jolla resussit pitää kisa, varustetaso kohdillaan.

Jos lajia halutaa tehdä tunnetuksi, houkutella lisää harrastajia ja saada medianäkyvyyttä, ei pääkaupunkiseutu ole automaattisesti paras vaihtoehto.

*Totta.

Voiko A-tason miekkailua nähdä jatkossa muualla kuin pääkaupunkiseudulla?[/quote]

*Ilman muuta.

[quote="Teemu Tokola"]Valmistelussa mukana olleena kommentoin lisäksi, että nikon ja danen huolet valmennuksesta, leirityksistä jne. ovat varmasti aiheellisia, mutta eipä tällä kilpailujärjestelmän uudistuksella ole niitä ongelmia tarkoitus ratkaista, eikä niiden alueiden kehittäminen ole kiinni siitä, että muutetaanko kilpailujärjestelmää vaiko ei.

SM: Moneen ongelmaan olisi apu, jos valmentautumista halutaan parantaa, tervehdyttäisikö valmennustyöryhmää, jos sen kokoonpanoa muutettaisiin siihen suuntaa, jossa ryhmässä mukana olijalla ei olisi subjektiivista kytkentää miekkailijoihin.

Painotan itsekin joitain:
- Selkeät välitavoitteet - jako A- ja B-sarjoihin tarjoaa aloittelevalle miekkailijalle selkeitä, konkreettisia välitavoitteita ja mittareita kehitykselle.
- Matala kynnys osallistua.

SM: Huom! matkat+muut välilliset kustannukset.

- Danenkin mainitsemat aluemestaruuskilpailut, harrastajakisat yms. tulisi ottaa B-kisakiertueeseen mukaan, jotta nekin saadaan lisenssin, vakuutusten ja varustemääräysten piiriin. Minusta on kyseenalaista, jos SML:n alaiset jäsenseurat järjestävät kilpailuja, joissa ei edellytetä lisenssiä (vakuutusta) ja liiton varustemääräysten mukaisia varusteita.

Jos ja kun tavoitteena on kilpailijamäärien kasvattaminen, meidän on luotava rakenteita ja järjestelyjä, jotka tätä tavoitetta tukevat. B-sarja sopii siihen tarkoitukseen kuin säilä päähän.

SM: Mistä kilpailijoita, jos kynnys mennä kisaan on korkea.
Matkustaa pienenä junnuna ekaan kisaan 300-400km?

Entäs sitten se A-sarja?

- Nikon näkemys ("suurin osa "kovista" asuu joka tapauksessa pk-seudulla") perustuu vain nykyhetkeen, ja tilannehan voi aina muuttuakin. Eihän nykytilanteella voi perustella sitä, että pidetään kiinni järjestelyistä, jotka tukevat nykytilannetta. Suomen miekkailuliiton tulee luonnollisesti tukea järjestelyjä, jotka tukevat miekkailun harjoittelua kaikilla tasoilla koko Suomessa.

SM: Katse tulevaisuudessa.

Kaikkialta Suomesta ei voi helposti osallistua arkisin pk-seudulla järjestettäviin sparringeihin. A-kisat turvaavat sen, että eri puolilla Suomea asuvat kovatasoiset miekkailijat voivat luottaa siihen, että A-kisat tarjoavat heille kovan kilpailun ja mahdollisuuden kamppailla kilpailun alusta asti muun kansallisen kärjen kanssa.

SM:olisiko aika ruveta miettimään omia sparreja kuin hesaan, välimatkat pienenisi ja saisi sopia ajankohdat helpommin.

- A-sarja tekisi kansallisesta miekkailusta Suomessa myös helpommin seurattavaa: jos ja kun päästään siihen, että kärki osallistuu lähes varmasti kaikkiin A-tason kilpailuihin, päästään samalla siihen tilanteeseen, että on helppo seurata sitä, miten keskinäiset voimasuhteet ja välienselvittelyt vuoden aikana etenevät.

SM: pelkään että monelle etelän pojalle kynnys lähteä härmään miekkailemaan olisi liian kova paikka.
Toimisiko porkkanana: Jos et osallistu X määrään A-kisoja, niin et pääse Sm-kisoihin?

Moni kokee, että miekkailusta tiedottaminen ja uutisointi on hankalaa - osasyynä tähän on se, että meillä ei ole selkeää tuotetta (kuten SM-liiga), jota voisi järkevästi ja pitkäjänteisesti seurata. A-sarja helpottaisi tässä suhteessa.

SM: Erittäin hyvä ajatus. Taitaa olla jo liian iso pala liitolle.

Mutta on mukava nähdä, että valmistelutyö herättää mielenkiintoa ja kommentteja![/quote]

SM: Kunhan ei jäisi keksutelu torsoksi, vaan laji kehittyisi eteenpäin, ehkä siirtää valtaa pois etelästä ja iskostaa laji
maakuntien voimavaraksi.

En usko, että kilpailujen eriyttämisellä päästään asetettuihin tavoitteisiin. Harrastaja- ja kilpailijamäärien kasvattaminen
toteutuu ainoastaan johdonmukaisella nuorisotyöllä seurojen toimesta. Aikuismiekkailijoita tulee lajiin käsittääkseni erittäin vähän
muutoin kuin lastensa harrastuksen innoittamana. Vielä enemmän näin on kansainvälisesti menestyvien kilpamiekkailijoiden osalla.


Kilpailujen mielekkyyttä kaikentasoisille miekkailijoille sekä järjestäjille sen sijaan voitaisiin kohottaa jatkokehittämällä
esitettyä systeemiä esimerkiksi seuraavasti:
- A- ja B- kilpailujen eriyttämisen sijaan voitaisiin harkita kaksipäiväisiä kansallisia kisoja.
- ensimmäinen päivä on karsintakisa toiselle päivälle, joka on oma kilpailunsa omine palkintoineen.
- kilpailujäerjestelmä kuten esitetty kaikki kaikkia vastaan tai represchache, että otteluita tulee paljon ja putoaminen vasta joidenkin cup-otteluiden jälkeen.
- ensimmäiseltä päivältä nousee toiselle päivälle esim. 5 parasta, jos haluavat jatkaa.
- toinen päivä on sitten se A-kilpailu johon otetaan suoraan rankingin 16 parasta ja enintään 5 karsintapäivältä.
- näin päästään kolmeen 7 miekkailijan alkuerään ja täyteen 16 cuppiin.

Terveisin, Anttoni

_________________
Anttoni Vesterinen

[quote="avesteri"]En usko, että kilpailujen eriyttämisellä päästään asetettuihin tavoitteisiin. Harrastaja- ja kilpailijamäärien kasvattaminen toteutuu ainoastaan johdonmukaisella nuorisotyöllä seurojen toimesta.

*SM: molempia puoliskojatarvitaan, ehkäpä liian espoolainen näkökanta.

Aikuismiekkailijoita tulee lajiin käsittääkseni erittäin vähän muutoin kuin lastensa harrastuksen innoittamana.

*SM: No tuli jokunen kurssi pidettyä ja tupa oli täynnä sekä junnuja ja aikuisia.

Vielä enemmän näin on kansainvälisesti menestyvien kilpamiekkailijoiden osalla.

*SM: Hyvänä porkkana junioreille, kun niitä menestyjiä tulisi.


Kilpailujen mielekkyyttä kaikentasoisille miekkailijoille sekä järjestäjille sen sijaan voitaisiin kohottaa jatkokehittämällä
esitettyä systeemiä esimerkiksi seuraavasti:
- A- ja B- kilpailujen eriyttämisen sijaan voitaisiin harkita kaksipäiväisiä kansallisia kisoja.
- ensimmäinen päivä on karsintakisa toiselle päivälle, joka on oma kilpailunsa omine palkintoineen.
- kilpailujäerjestelmä kuten esitetty kaikki kaikkia vastaan tai represchache, että otteluita tulee paljon ja putoaminen vasta joidenkin cup-otteluiden jälkeen.
- ensimmäiseltä päivältä nousee toiselle päivälle esim. 5 parasta, jos haluavat jatkaa.
- toinen päivä on sitten se A-kilpailu johon otetaan suoraan rankingin 16 parasta ja enintään 5 karsintapäivältä.
- näin päästään kolmeen 7 miekkailijan alkuerään ja täyteen 16 cuppiin.

**SM:
Erittäin hyvä vaihtoehto, mc tyyliin lauantaina karsitaan (miekkaillaan paljon jne) ja sunnuntaina kisa jatkuu jatkoon päässeiden
osalta ja sinne paikkansa saavuttaneilla.
**Ei lisätä kalenteriin uusia kisoja vaan kolme kovaa uudistettua kisaa syksyllä ja kolme keväällä tuttujen aikataulujen sekä järjestäjien
osalta esim Kertulla, HfM:n memorian jne.
sekä muutama kierros maakunnassaniin

Anttonin esitys on myös yksi hyvä vaihtoehto, mutta voi olla kisapaikan kannalta hankala: lauantaina tarvittaisiin paljon alueita (etenkin jos miehet ja naiset kilpailevat samaan aikaan), sunnuntaina taas selviäisi selvästi vähemmällä. Myös usean aseen kilpailut, kuten EKM, YM:n juhlakisat muuttuvat hankaliksi järjestää. Itse pitäisin parempana sitä, että yksittäisen kilpailun järjestelytyö suunnataan selkeästi joko B- tai A-sarjan tarpeita ajatellen.

Mikäli jotain Anttonin ehdottaman tyylistä otettaisiin käyttöön, tulisi mielestäni FIE:n esimerkin mukaisesti karsia kansallisten kilpailujen määrä korkeintaan kuuteen (ml. SM-kisat) - eli vaikutus tarjolla olevien kansallisten kisojen määrään olisi sama kuin A- ja B-tasoihin jaettaessa. Yli jääville viikonlopuille voi järjestää vaikka sparringrinkiin kuuluville leirejä.

Rankingistä: Niko arveli kansallisten kisojen painoarvon vähenevän, jos niitä on vähemmän ja rankingpisteitä siten tulee vähemmän suhteessa kv.kisoihin. Luonteva ja muuallakin käytetty järjestelmä olisi se, että rankingiin lasketaan esimerkiksi kuusi kansallista ja korkeintaan neljä parasta kv. tulosta. Esimerkki Brittien liiton rankingsäännöistä:

"""
4. The relevant results will be the fencer’s best SIX results of which no more than three results
may be from overseas competitions.
5. Fencers may score points in all overseas competitions - home world cup events count as
overseas competitions.
6. In addition to the above and with the consent of the appropriate Weapon Committee
obtained prior to the overseas competition, any fencer who trains/works/lives overseas may
rely on results obtained from no more than two overseas competitions in place of two home
competitions, subject to the proviso of paragraph 7 below.
7. Where, in the circumstances described in the previous paragraph, a fencer is permitted to
rely on points obtained from overseas competitions, the points obtained from such overseas
competitions will not exceed the points which the fencer could have obtained in the
strongest home competition (highest graded), in the appropriate weapon (MF, WF, ME, WE,
MS, WS) in the preceding period of twelve months immediately before the overseas
competition in question.
""" ( http://www.britishfencing.com/British_F ... ?PageID=62 )

_________________
Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i