| Kuten Marikakin huomauttaa, ovat säilä ja kalpa aiemmin olleet puhtaasti miekan synonyymejä, ilman pistoon/lyöntiin/kokoon/malliin liittyviä nykyisiä merkityksiään. Kysymykseksi jäi kun asiasta eilettäin täällä keskustelimme että milloin kalpa ja säilä ovat vakiintuneet suomalaisessa urheilumiekkailukäytössä? Esimerkiksi Oskarin Väänänen ei taida vielä vuoden 1923 säilämiekkailukirjassaan mainita sanaa "säilä" kertaakaan, vaan puhuu yksinomaan miekoista. Vilkaisin kirjan nopeasti äskettäin lävitse enkä ollut havaitsevinani hänen todellakaan käyttävän muita termejä kuin "miekka" - en kuitenkaan mene vannomaan, en sitä viitsinyt tätä varten sivu sivulta käydä lävitse. Kuitenkin vuonna 1929 julkaisemassaan pistomiekkailun käsikirjassa hän puhuu jo selkeästi nykymuotoisesti erotellen sekä säilästä, floretista että kalvasta. Tapahtuiko tässä välissä jokin termistön vakiintuminen, oliko se tietoinen valinta vai muodostuiko käytäntö vain sellaiseksi? Liiton historiaa paremmin tuntevat osannevat valottaa asian suhteen? 
 Mitä "rapiiri"-tyyppisiin miekkanimiin tulee, olen antanut itselleni kertoa että sanat pohjautuvat espanjassa käytettyyn "espada ropera" (en ole kirjoitusasusta varma), eli suoraan käännettynä pukumiekka-ilmaukseen ja siitä olisivat tulleet muihin kieliin. Tai näin on minulle kerrottu - mitään virallisia kielitieteellisiä lähteitä tai artikkeleita en ole nähnyt, joten tuonkin "teorian" kielitieteellinen totuusarvo lienee vähintäänkin kyseenalainen...
 
 Niin, ja käsittääkseni sekä italian "spada"-sana että ranskalainen "épée"-sana tarkoittavat nykyäänkin urheiluaseiden lisäksi miekkaa yleisesti, eli keskiaikainenkin miekka on ranskaksi épée.
 
 Mutta sellaista...
 _________________
 Teemu Tokola
 Oulun Miekkailuseura
 e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o  u  l  u  n  m  i  e  k k a i l u s e u r a   . f i
 
 
 |