Vuoden 2013 Zagrebin senioreiden EM-kilpailut jäävät ikuisesti mieleeni - ensimmäinen ison arvokisan DT oli huikean hieno kokemus. Tykkäsin todella työskennellä tuo upean tiimin kanssa ja samalla tutustua moniin miekkailuvaikuttajiin. Marja-Liisa totesi, että ”Lena oli kuin kala vedessä”. No, tuo kyllä kuvaa aika hyvin fiilistäni - viihdyin todella EM-kisan hektisessä tunnelmassa!
Moni varmaan miettii miten pääsin tähän arvovaltaiseen tehtävään… no, niin kuin usein muutenkin elämässä tämäkin oli osittain sattumaa. Olin vuosi sitten Legnanon EM-kisoissa jutellut EFC:n kilpailutoiminnasta vastaavan hallituksen jäsenen, Ruotsin Pierre Thullbergin kanssa EFC:n vapaaehtoisohjelmasta ja ilmaissut hänelle kiinnostukseni DT-työstä kv. tasolla. Asia oli jäänyt Pierren mieleen ja kun Zagrebin DT-tiimiin kaivattiin naista (Zagrebiin kaavailtu britti oli estynyt ja kirjoittamaton sääntö on että DT:n toivotaan molempia sukupuolia) Pierre oli valmis ehdottamaan minua suoraan DT:n varsinaiseksi jäseneksi. Varmasti myös Marja-Liisalla oli sormensa pelissä (kiitos siitä!!) ja Pierren ehdotus sai kannatusta EFC:n hallituksessa. En epäröinyt hetkeäkään kun sain kutsun – upea mahdollisuus, joka voisi avata ovia myös tuleviin kv. tehtäviin. Toki varmistin ensin Kallelta, että asia oli ok myös hänen mielestään, olisinhan viikon poissa ns. ”normaalista” työstä. Kalle vain totesi, että DT-työn tuoma kokemus ja verkostoituminen Eurooppalaisen miekkailun ytimessä olisi meille vain eduksi, kun rakennamme Suomen miekkailua (ja 5-ottelua) aina vaan korkeammalle tasolle. Totta kai vastaisin myöntävästi kutsuun!
Vuosien varrella olen toiminut miekkailun kv. yhteyksissä useissa eri rooleissa - miekkailijana, joukkuejohtajana, MC-kisajärjestäjänä, MC-kisan DT:n jäsenenä, FIE tuomarina, Suomen virallisena edustajana, toiminnanjohtajana, valmentajana, äitinä jne. EFC:n tekninen johtaja totesi yhtenä iltana illallispöydässä, että hän oli heti valintani kannalla, koska tunsi minut ”toiminnan naisena”, joka tuntee miekkailun monesta eri näkökulmasta katsottuna.
Zagrebin DT-työ oli odotetusti rankkaa – päivät todella pitkiä ja hetkellisesti tosi kiireisiä ja hyviä vuorovaikutustaitoja vaativia - kun yhden kisavaiheen oli saanut pulkkaan oli jo kiire seuraavaan. Ensimmäinen kisapäivä oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, paljon säätöä ja teknisiä ongelmia, mutta voittajat saatiin selville vain noin tunnin aikataulusta myöhässä. Kisan edetessä eri toimijat "löysivät paikkansa" ja kisat sujuivat aikataulussaan. Eri kisapäivinä hoidin hieman eri tehtäviä ja kokemuksen karttuessa sain lisää vastuuta. Call room –toiminnan pyörittäminen neljäntenä kisapäivänä sujui jo ihan rutiinilla, ja kalpa naiset oli lisäksi minulle helppo kisa kun tunsin lähes kaikki miekkailijat. Viimeisenä kisa-aamuna DT-johtaja ilmiotti minulle että olin vastuussa miesten säilän joukkuekisan pyörittämisestä!
Välillä oli kisapäivän päätteeksi kummallinen olo – olin ollut aamusta saakka kisapaikalla, mutta itse miekkailua olin tuskin ehtinyt näkemään. Kiersin kyllä paljon hallissa mutta katse oli tiukasti kiinni tekniikassa, rajattujen alueiden valvonnassa jne. Jouduimme myös puuttumaan lämmittelymiekkailuun ilman kunnon varusteita… yksikin valmentaja antoi oppituntia niin että oppilaalla ei ollut maskia, huh!
Yritin laskea ja arvioin että meitä kisan taustahenkilöitä oli 80-100 henkeä. DT teki tiivistä yhteistyötä mm. tuomaridelegaattien kanssa (sekä EFC:n että FIE:n delegaatit), Engarde-ryhmän ja varustetarkastuksen kanssa. Mukana myös monia kymmeniä FIE-tuomareita ja suuri joukko vapaaehtoisia nuoria eri tehtävissä. Marja-Liisan vetämä vapaaehtoiskoulutus on jo vakiintunut osa arvokisoja ja hänet kutsuttiin myös ensi kesän Strasbourgin kisoihin…
Minulla oli suuri onni saada työskennellä tosi kokeneiden henkilöiden kanssa ja kuuden kisapäivän aikana meistä muodostui toinen toisiamme tukeva upea tiimi. Opin todella paljon – paljon pieniä yksityiskohtia, jotka tulee huomioida ja muistaa. Huomasin myös monia pieniä kehityskohteita, joita voin seuraavalla kerralla tuoda esille…! Oli ihan haikeaa, kun päättäjäisillallisella havahduin tosiasiaan, että tämä upea tiimi ei ehkä enää koskaan tulisi toimimaan DT:nä juuri tuossa kokoonpanossaan…
Kielitaidosta oli tässäkin työssä merkittävää etua ja ranskaa haluan kyllä vielä oppia lisää, harmitti kun ei osannut kunnolla. Toki vuosien miekkailukokemus on tuonut miekkailutermeihin liittyvää ranskan osaamista, josta oli kyllä paljon apua DT-työssä, mutta istuin kahteen otteeseen illallispöydässä FIE:n pääsihteerin Frederik Pietruszka vieressä ja olisi ollut hienoa jos olisi osannut keskustella ranskaksi. Kannustan siis kaikkia nuoria miekkailijoita opiskelemaan ranskaa – siitä on miekkailussa hyötyä ja koskaan ei tiedä minne tämä upea laji vie…!
Fencing Finland fb-sivuilla on paljon kuvia kisoista
https://www.facebook.com/pages/Fencing- ... 21?fref=ts. FIE:n virallinen valokuvaaja Giovanni Minozzi ikuisti kisat ja olen jakanut hänen upeita albumejaan FIE:n fb-sivulta. Mikäli toivoo vielä lisää kisatunnelmia kannattaa tutustua esimerkiksi italian liiton fb-sivuihin
https://www.facebook.com/FederScherma?fref=ts.
Suomen kisajoukkueen osalta henkilökohtaiset kisat eivät vielä tuoneet toivottua iloista yllätystä, mutta toki 3 sijoitusta 64-joukkoon on kovatasoisissa EM-kisoissa ihan ok suoritus. Mutta tiedän varsin hyvin että miekkailijamme tavoittelivat korkeampia sijoituksia... Joukkuekisoissa Suomen joukkueet ottivat ilahduttavat ensimmäiset joukkuevoittonsa ja joukkueiden sijoitus FIE-rankingissa nousi merkittävästi. Olemme oikealla polulla!
Viimeisenä kisapäivänä silmäkulmaani tuli kyynel kun Viron naisten upean joukkuekullan päätteeksi kuuntelin kansallislaulua. Toivottavasti saan vielä olla mukana kuulemassa saman laulun Suomen lipun noustessa salkoon…
Väsyneenä ja kiitollisena upeasta kokemuksesta olen taas kotimaassa "normaaalin työn" ääressä!
t. Lena
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
