|
Täältä Oulusta päin tietysti kiitoksia kehuista, ja meiltäkin kehut Turun suuntaan onnistuneesti järjestetyistä SM-kilpailuista!
Yhdyn tietysti täysin Mikan mielipiteeseen siitä että jos miekkailija ei tähtää kansainväliselle tasolle, kaikkiin aseisiin tutustuminen on hieno tapa saada harrastuksesta enemmän irti.
Tämä ei kuitenkaan ole ainut syy miksi esimerkiksi meillä Oulussa rohkaistaan miekkailemaan riittävän ajan jälkeen jopa kaikilla kolmella aseella.
Oma kehittyminen on yksi syy. Miekkailuharjoittelu ei ole suoraviivaista "yksi yksikkö harjoittelua sisään, yksi yksikkö miekkailutaitoa ulos"-toimintaa. Eri aseiden toisistaan poikkeavat taistelusopimukset tekevät harjoittelusta monipuolista, ja pakottavat miekkailijan tekemään muutakin kuin jotain yhtä juttua. Monipuolisuudesta ja aseiden eri painotuksista on omalle harjoittelulle ja kehittymiselle hyötyä. Tietysti kansainvälisellä tasolla kannattaa jo keskittyä vain yhden aseen harjoitteluun, mutta siinä vaiheessa pitäisi monipuolisuus ollakin jo hanskassa.
Toinen syy on, niillekin jotka tähtäävät kansainväliselle tasolle, se että oma potentiaalinen huippuase ei määräydy sen perusteella mitä asetta harrastuksen alussa valitussa seurassa harrastetaan vaan omien henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Kokeilemalla harrastuksen alkuvuosina kaikkia miekkailijalle tarjoutuu mahdollisuus löytää se ase jolla hän mahdollisesti parhaiten menestyisi tai jolla hän mieluiten harrastaa. Tai jos useampi miellyttää, niin miksei sitten panostaa useampaan.
Kolmanneksi: jotta miekkailija joka on itselleen mieluisimman aseen löytänyt, pystyy menestymään, hän tarvitsee riittävästi kilpakumppaneita myös kotimaassa. Kun useimmat pitempään miekkailleet osaavat miekkailla kaikilla aseilla, varmistuu se että joka aseelle löytyy riittävästi vastustajia. Tämä on erityisen tärkeää täällä Oulussa jossa etäisyydet naapuriseuroihin lasketaan sadoissa kilometreissä sen sijaan että tarvitsee vain kävellä Kisahallilla miekkailusalista 1 saliin 2...
Neljänneksi: kun jo harrastusvaiheessa on harjoitellut kaikilla kolmella aseella, pystyy, jos ja kun rupeaa myös valmentamaan, ohjaamaan miekkailijoita kaikilla kolmella.
Eli ainakaan meidän perspektiivistämme kyse ei ole vain siitä että harrastuksesta saisi enemmän irti. Tavoitteena kuitenkin on luoda pohja sille että tulevaisuudessa Oulun alueelta tulee säännöllisesti kaiken tasoisia miekkailijoita ja heille joilla on edellytyksiä, tarjotaan mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät.
Eikä tällöin kannata panostaa pelkästään esimerkiksi florettiin: emmehän tiedä, että sitten kun joku meiltä lähtee yrittämään tosissaan kansainvälisen tason miekkailu-uraa, millä kolmesta aseesta kyseisellä miekkailijalla olisi parhaat edellytykset menestyä. Jos seuramme ei pyri luomaan edellytyksiä kaikkien kolmen aseen harjoitteluun,
saattaisi tilanne olla se että miekkailija X, joka on valmis panostamaan harjoitteluun ja kisamatkoihin riittävästi, soveltuisi parhaiten ja haluaisi menestyä aseella Y (esim. säilä), mutta seura ei pysty tarjoamaan kyseiselle aseelle säällistä valmennusta saati jonkinlaista kunnollista sparrausympäristöä.
Ja meidän perspektiivistämme tilanteen kehittyminen näyttää hyvältä: tämän vuoden SM-kilpailutulosten perusteella pystymme tarjoamaan kansallisesti kohtuullisen tasoisen sparrausympäristön jo kaikilla kolmella aseella, kuten SM-kisatuloksista nähdään:
-Floretilla miesten joukkuekultaa, kaksi henkilökohtaista pronssia, naisten joukkuepronssia sekä yksi henkilökohtainen pronssi.
-Kalvalla miesten viides sija.
-Säilällä miehissä kuudes ja naisissa viides sija.
Niin, ja onnittelut minunkin puolestani sekä säilän että muiden aseiden Suomen mestareille vuodelta 2007! Ja tsemppiä miesten joukkuekalvan mestaruuksista par'aikaa miekkaileville joukkueille!
_________________ Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i
|