|
Minulta on muutaman kerran kyselty, miksi alle 15-vuotiaat tytöt ja pojat miekkailevat Suomessa samassa sarjassa.
Ruotsissa alle 15-vuotiaat kilpailevat systemaattisesti erillään ja alle 13-vuotiaillekin on usein erillinen cup. Virossa alle 13-vuotiaatkin miekkailevat sukupuolen mukaan omissa sarjoissaan. Alle 11v-kisoja en ole nähdyt näissä maissa järjestettävän.
Tein pientä tilastollista tutkimusta vuoden 2004 syksyn ja vuoden 2005 kevään kansallisten kilpailujen osalta. Tänä aikana alle 15v kilpailuihin on osallistunut kilpailusta riippuen 6-14 tyttöä (keskimäärin 8,9) ja 10-24 poikaa (keskimäärin 13,3). Tytöt ovat sijoittuneet kilpailuissa keskimäärin 4,4 sijaa poikia huonommin. Suurimmat erot ovat olleet Junioreiden Suurkisassa, jossa tyttöjen ja poikien keskimääräinen sijoitusero oli 7,1 sijaa poikien hyväksi. Suurkisassa sijoitukset ratkeavat suurelta osin ylemmissä ikäsarjoissa sijoittumisen kautta, ja tytöt ja pojat miekkailevat yhdessä alle 20v-sarjaan asti. Vuoden aikana tytöt ovat saavuttaneet jaetuista 36:sta mitalista yhteensä kaksi. Molemmat tyttöjen mitalit ovat olleet pronssisia. Sijoituksia kahdeksan parhaan joukkoon tytöt ovat saavuttaneet 17, pojat 55.
Alle 13-vuotiaiden kilpailuissa tyttöjä on ollut mukana 6-11 (keskimäärin 8,6) ja poikia 7-21 (keskimäärin 11,2). Sijoitusten keskimääräinen ero on ollut poikien hyväksi 0,6 sijaa. Jaetuista 36:sta mitalista tytöt ovat saaneet 9, ja jaetuista 72:sta top-8 sijoituksesta 28, pojat 44.
Koska osa miekkailijoista siirtyi vuodenvaihteessa vanhempaan ikäsarjaan, muodostuvat nämä tulokset osittain eri miekkailijoista.
Mistä tämä sitten kertoo? Toki tyttöjen kuuluu saada vähemmän mitaleja, koska heitä on vähemmän. Ero on kuitenkin aivan liian suuri selitettäväksi tyttöjen ja poikien määrällä. Onko meillä menossa ikäluokan verran huonoja tyttöjä ja kovia poikia, niin että ero korjautuu parissa vuodessa nykyisten alle 13v-miekkailijoiden siirtyessä alle 15v-sarjaan? Tälläkään eroa ei voi selittää, sillä tyttöjen kilpailuissa ovat olleet mm. kansainvälisestikin pärjänneet Sarla Kelo, Olga Rentto ja Catharina Kock. Eron selitykseksi jää siis ainoastaan tyttöjen ja poikien erilainen fyysinen kehitys 12-15 vuoden iässä. Tytöt eivät pärjää poikien voimalle ja nopeudelle.
Mitä asialle voidaan tehdä? Yksi vaihtoehto on pitää tilanne nykyisellään, jolloin kovimmat tytöt saavat riittävän kovaa vastusta ja huonommat jäävät alhaisille tuloksille. Tämä ei juurikaan kasvata keskinkertaisesti pärjäävien tyttöjen motivaatiota lajiin. Toinen vaihtoehto on erilliset sarjat tytöille ja pojille ainakin alle 15v-kilpailuissa. Tällöin on vaarana, että kilpailujen osanottajamäärät jäävät pieniksi, mutta toisaalta vähemmän fyysinen miekkailu voi houkutella useampia tyttöjä osallistumaan kilpailuihin. Tällä tavalla kovimmille tytöille ei kuitenkaan löydy riittävää vastusta. Kolmantena vaihtoehtona esitän kilpailujärjestelmien sekoittamista joko kilpailujen välisesti (joissakin kilpailuissa tytöt ja pojat erikseen, toisissa yhdessä) tai kilpailujen sisäisesti (yhteiset alkuerät, erilliset cupit). Etenkin kilpailujen välinen järjestelmien sekoittaminen tarjoaa kovimmille tytöille riittävää vastusta, mutta sallii myös muiden pärjätä.
Niku Kivekäs
SML:n minijuniorityöryhmä
_________________ Jos et yritä, et koskaan saa tietää mihin et pysty.
|