Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

Kuten Marikakin huomauttaa, ovat säilä ja kalpa aiemmin olleet puhtaasti miekan synonyymejä, ilman pistoon/lyöntiin/kokoon/malliin liittyviä nykyisiä merkityksiään. Kysymykseksi jäi kun asiasta eilettäin täällä keskustelimme että milloin kalpa ja säilä ovat vakiintuneet suomalaisessa urheilumiekkailukäytössä? Esimerkiksi Oskarin Väänänen ei taida vielä vuoden 1923 säilämiekkailukirjassaan mainita sanaa "säilä" kertaakaan, vaan puhuu yksinomaan miekoista. Vilkaisin kirjan nopeasti äskettäin lävitse enkä ollut havaitsevinani hänen todellakaan käyttävän muita termejä kuin "miekka" - en kuitenkaan mene vannomaan, en sitä viitsinyt tätä varten sivu sivulta käydä lävitse. Kuitenkin vuonna 1929 julkaisemassaan pistomiekkailun käsikirjassa hän puhuu jo selkeästi nykymuotoisesti erotellen sekä säilästä, floretista että kalvasta. Tapahtuiko tässä välissä jokin termistön vakiintuminen, oliko se tietoinen valinta vai muodostuiko käytäntö vain sellaiseksi? Liiton historiaa paremmin tuntevat osannevat valottaa asian suhteen?

Mitä "rapiiri"-tyyppisiin miekkanimiin tulee, olen antanut itselleni kertoa että sanat pohjautuvat espanjassa käytettyyn "espada ropera" (en ole kirjoitusasusta varma), eli suoraan käännettynä pukumiekka-ilmaukseen ja siitä olisivat tulleet muihin kieliin. Tai näin on minulle kerrottu - mitään virallisia kielitieteellisiä lähteitä tai artikkeleita en ole nähnyt, joten tuonkin "teorian" kielitieteellinen totuusarvo lienee vähintäänkin kyseenalainen...

Niin, ja käsittääkseni sekä italian "spada"-sana että ranskalainen "épée"-sana tarkoittavat nykyäänkin urheiluaseiden lisäksi miekkaa yleisesti, eli keskiaikainenkin miekka on ranskaksi épée.

Mutta sellaista...

_________________
Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i

Muutama huomio, osviitaksi etymologioiden haulle:

Kalpa ei liene sanan alkuperäinen (sikäli kun sanoilla alkuperäistä muotoa onkaan) muoto, se kun taipuu kalvan, kalvalla, kalvan, mikä viittaa siihen, että alunperin on sanottu kalva. Eikö? Tämä tosin ei juurikaan vie lähemmäs selitystä... Vaan voihan sitä hakea kalvamisesta, kalusta, tjms.

Säilä lienee syytä etsiä sieltä mistä se on alunperin peräisin, eli palataan jonnekin kauas itään Mongolian ja turkkilaisten kansojen juurille. Nuohan ne esittelivät säilän muulle maailmalle 1100-luvun lopulta alkaen. Siis tämän nykyisen säilän 'esi-isän'; kyllähän kippurateräisiä, yhdeltä syrjältä terotettuja aseita on kaikkialla ollu maailman sivu. Ja kuinka ollakkaan, yksi sana miekalle näyttää turkin kielessä olevan "silâh". Kuullostaako korvaan tutulta? Tosin noinkin myöhäinen laina on helkutin vaikea selittää. Elleivät turkkilaiskansan (ja mongoolin) penteleet sitä lainanneetkin suomalais-ugrilaisilta!? Mielenkiintoinen ajatus... ;-)

Mongoliteoria kuulostaa melkoisen kaukaa haetulta. Onko sille olemassa jotain tieteellistäkin perustaa?
Kalvan taipuminen taas selittyy suomen kielen astevaihtelulla. Yksinäisestä p:stä tulee v, kun sanaa taivuttaa, esim. kipu -> kivun tai halpa ->halvan.

Hyi hyi, Teme on tainnut lintsata äidinkielen tunneilta koulussa :P

Heh, Temen äidinkielen tunneista on niin pitkä aika, ettei enää edes nolota :-)

Hmm.. entäs voisiko alkusana kalvalle olla verbi 'kalvaa' ? Esim. mieltäni kalvaa jokin asia?

Voisiko tuossa olla alkusana kalvalle?

_________________
Twice the pride, double the fall --Count Dooku

Käsite säilä ja sana säilä kannattaa pitää erillään. Säilä on suomen kielen omaperäinen sana (kuten etymologisesta sanakirjasta voi tarkistaa), joka ei ole alun perin tarkoittanut samaa kuin nykyinen urheiluväline. Säilämiekan historia ei siis liity suomen kielen säilä-sanan historiaan. - Se mongoliteoriasta.

Kalpa- ja kalvata-sanojen samankaltaisuus voi toki johtua siitä, että verbi on johdettu nominista (en ole tarkistanut asiaa). Päinvastoin ei kuitenkaan ole todettu tapahtuneen. Yleensä ottaen kielessä on aivan tavallista, että uusia sanoja muodostetaan toisten sanaluokkien pohjalta, esimerkiksi verbejä nomineista ja nomineita verbeistä. Aina ei ole selvää, kummin päin on käynyt. Kalpa-sanan kohdalla on kuitenkin varmaa, ettei sitä ole johdettu verbistä kalvata.

No ruvetaan sitten vakavammiksi (kun Pozniakovkin otti finaalissa turpiinsa...#@!).

Tarkkaavaisimmat asiantuntijat lienevät jo huomanneet, että ns. mongoli-teoria on itse asiassa ns. turkkilais-teoria, ja pyrki lähinnä selittämään, että turkkilaiskieliä puhuvien arokansojen itä-Eurooppaan tuoma sapeli (sablja) olisi alunperin (sanana) lainattu 'heimoveljiltä' joskus esihistorian (0-500 jaa.) hämärissä.

Tämä hilpeähkö ajatuskuvio sen tähden, että etymologinen sanakirja selvästikin nostaa kätensä pystyyn ja paljastuu näiltä osin kelvottomaksi.

Tuo ehdoton varmuus kalvan ei-kalvuudesta kaipaisi vielä hiukan tarkennusta: jos se kerran sopii kielen sääntöihin (joista puhujat tosin eivät aina niin ole piittanneet, elleivät ole nykyään niin alkaneet tekemään ;-)), ja jopa tuntuu 'luonnolliselta' johdannaiselta (vrt. V. Meri tai tpanula) niin mistä moinen varmuus?

Lisättäköön nyt vielä, että arkeologian piirissä säilä tarkoittaa terän ja ruodon muodostamaa kokonaisuutta -- mistä lienevät termin käyttöön ottaneetkin.

Sanojen historiasta kiinnostuneiden kannattaa etsiä käsiinsä teos "Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 - 3", joka on julkaistu vuosina 1992 - 2000. Se lienee tällä hetkellä pätevin - ajankohtaisin ja kattavin - etymologinen hakuteos. Siitä saa paljon irti, kunhan tutustuu johdantoon, jossa selitetään, miten sana-artikkeleita tulkitaan. Lisäksi teos opastaa täydentäviin lähteisiin.

Sama teos sanoo, että verbi KALVATA on substantiivin KALPA johdos. Verbi KALVAA sen sijaan on alkuperältään hämärämpi, mutta saattaa olla germaaninen laina.

SAPELI on lainautunut ruotsista, joten se on samaa sarjaa kuin espanjan SABLE, ranskan SABRE ja muut vastaavat. Sana on levinnyt Eurooppaan suurelta osin unkarin sanan SZABLYA välityksellä, mutta on alkuperältään epäselvä. En ole ihan pysynyt kärryillä Temen ajatuksissa, joten en osaa sanoa, miten ne tarkalleen ottaen liittyvät tähän tietoon. Saa selventää. :-)

Gladius on miekka. Mutta eihän siitä oikein kalpaa saa. joten kalpa ei varmaankaan ole miekka.

Foilista sen verran että jotkuthan mieltävät sen myös tulevan sanasta refouler.
Mikä periaatteessa hassua kyllä samaistuu ruotsin att värja sig...

Vaeria. Latinassa totuus.

Schlager-nimike joka oli aikoinaan epeen saksalainen versio (tappavampi sellainen) on ehkä täällä pohjoismaissa enemmälti siirtynyt euroviisujen suuntaan.

Katzbalgerkaan ei nyt oikein taivu katzbalger, kalbaggen, kalpaa. (Huhut kertovat että huotrat olivat tehty katzenfellistä eli kissannahkasta). Mutta krouvitappelun synonyymi on ehkä luultavampi.

Kavel ruotsiksi tarkoittaa muutakin kuin leipomisvälinettä. Se on myöskin miekan kahva. Suomalaiset siis leipovat miekalla? Juu. se selittääkin kaiken.

Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan. muitstakaamme toki että myös kirjallisuutta uusitaan sillöin tällöin eli nyt muinaisväinämöiskirjat esiin ja sama pätee vänrikki stooliin :)

... mutta mun mielestä teillä on vain ihan daiju kieli ;)

-M-

_________________
- I'm everything they say I am, I'm so bad baby I don't care