Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

Posted - 25/05/2004 : 22:02:23
--------------------------------------------------------------------------------
MATKAKERTOMUS JA TULOKSET

Seniorien Euroopan mestaruuskilpailut Italiassa, Bergamon kaupungissa 20.-23.5.2004


Suomesta mukana naisten floretti- ja kalpajoukkue:
Marja-Liisa Someroja
Irma Lindeman
Lena Tallroth-Kock
Maarit Rajamäki

Huolto&hieronta, kanto&kannustus:
Bubi Lindeman ja Tero Hakkarainen

Torstai 20.5.
Saavumme Italiaan Malpensan lentokentälle. Suomen koleuden jälkeen Italian kesäinen sää yllättää seurueemme iloisesti, luonto edistää kuukauden verran kotimaasta.
Suora bussiyhteys Bergamoon olisi lähtenyt vasta parin tunnin kuluttua saapumisestamme, joten päätämme seikkailla perille Milanon kautta. Siirtymätaipale menee ilman kommelluksia ja olemme perillä reippaasti ennen kuin suora yhteys olisi ollut.
Majoittumisen jälkeen muun ryhmän jäädessä tutustumaan Bergamon vanhaan kaupunkiin minä (Tero) ja Marja-Liisa osallistuimme European Veterans Fencing Committeen vuosikokoukseen Hotelli San Marcossa.

Suomessakin useaan otteeseen käynyt Henry de Silva johti kokouksen kulkua, jossa eri maiden edustajat tekivät katsauksen maansa veteraanimiekkailun tilaan ja maan miekkailuliiton ja veteraanimiekkailun väliseen suhteeseen.
Yleinen linja vaikutti siltä, että veteraanimiekkailu on koko ajan saamassa lisää jo miekkansa naulaan laittaneita entisiä aktiiveja tarttumaan uudelleen aseeseensa. Toisaalta veteraanimiekkailun saama tuki kansallisilta liitoilta vaikutti jäävän sympatian tasolle, joten toiminnan aktivoiminen on ollut veteraaneista itsestään kiinni kautta Euroopan. Suomen lyhyen puheenvuoron käytti luonnollisesti Marja-Liisa.

Kokouksessa esitettiin myös raportit tulevien Euroopan mestaruuskilpailujen järjestelyjen tilasta. Vuonna 2005 on henkilökohtaisen kilpailun vuoro, jolloin kisat järjestetään keski-Itävallassa, Vocklabruck’in kaupungissa, melko lähellä Saksan rajaa.
Suomessa 2006 järjestettävät veteraanien Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen suhteen kokoukselta pyydettiin lupaa siirtää kisat Helsingistä Turkuun. Lupa myönnettiin ilman vastalauseita ja allekirjoittanut teki lyhyesti selkoa kisakaupungista turismin näkökulmasta ja Suomen Miekkailuliiton ja järjestävän seuran resursseista kilpailujen järjestäjänä. (Marja-Liisan kommentti ”show’sta” oli, että hyvin meni).

Kokouksen jälkeen nautimme järjestävän organisaation tarjoaman illallisen hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta small talk jäi vähän kielimuurin taakse, koska pelkästään omassa seitsemän hengen pöydässäni puhuttiin ruotsia, tanskaa, italiaa, englantia, saksaa ja kreikkaa. Vitsikästä oli, että vieressäni istuneen ruotsin Helle Andersenin kanssa pakkoruotsikansan edustajana puhuin englantia, mutta englantia äidinkielenään puhuva Irlannin edustaja heitti sujuvasti riikinruotsia Hellen kanssa.


Perjantai 21.5.
Ensimmäiset lajit ovat miesten floretti ja naisten säilä. Suomella ei näissä lajeissa ollut joukkuetta, joten ”tytöillä” on shoppailupäivä. Sen sijaan joukkueen virallisena vakojaana pysyn tiukasti kisapaikalla imemässä tietoa järjestelyistä.

Yleisinä huomautuksina Bergamon veteraanikilpailuista muutama sana: Veteraanin pitää EM-joukkuekisassa olla täyttänyt 40-vuotta kilpailupäivään mennessä ja joukkeen kolmen jäsenen yhteisikä pitää olla vähintään 150 vuotta. säännöt ovat pääosin samat kuin FIEn säännöt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Alkukierroksilta kaikki osallistuja maat pääsevät aina jatkoon, ensimmäinen kierros on siis vain rankingia varten. Lisäksi ottelun päättyessä tasatilanteeseen ajan loppuessa, otetaan viimeinen pisto ilman aikaa. Arpa ei siis koskaan ratkaise veteraanien paremmuutta. Lisäksi tuomaroinnissa voidaan tehdä tilanteesta riippuen tiukasta sääntöjenmukaisuudesta poikkeavia ratkaisuja, jos ne ovat yleisesti hyväksyttyjä ja hyvää urheiluhenkeä edistäviä. Esimerkiksi miesten floretissa Venäjän miekkailija kimpaantui niin paljon, että potkaisi maskinsa yleisön joukkoon ja sai mustan kortin. Normaalisti Venäjä olisi siinä vaiheessa ollut ulkona kisoista, mutta Italian ehdotuksesta vain kortin saajan kisat päättyivät siihen ja Venäjä jatkoi varamiehellä.

Kisat alkavat yleisen hässäkän merkeissä ja pohjoismaalaisesta näkökulmasta yleinen tiedotus ja kuulutukset menevät helposti ohi, ellei todella aktiivisesti seuraa tilannetta. minkäänlaista tuomaripalaveria en huomannut järjestettävän, vaan kilpailujen johtaja kävi poimimassa tuomarit sitä mukaa, kun käsin kirjoitetut pöytäkirjat valmistuivat. Kun myöhemmin hieman ajattelin havaintojani ääneen Euroopan Veteraaniliiton presidentille, Laki Dobridikselle , hän totesi korrektiin sävyyn, että ihan kaikesta Bergamon järjestelyissä ei tarvitse ottaa opiksi.

Miesten floretti alkaa yllätysten merkeissä, kun edellisten kisojen voittaja, Unkari, häviää erässään Isolle-Britanialle ja Saksalle 5-4 ja jää kokonaisrankingissa viimeiseksi. Unkari tulee kuitenkin ilmeisen sisuuntuneena cup-kierroksille ja raivaa tiensä puhtaasti finaaliin Italian vastustajaksi. Isäntämaan edustajat ottelevat kuitenkin hurmiossa, eikä Unkarilla oli finaalissa mahdollisuuksia. Floretin finaali oli kuitenkin hienoa liikettä, josta oli ”veteraanimaisuus” kaukana. Kolmanneksi tuli Venäjä joka kukisti pronssiottelussa Sveitsin. Miesten florettiin osallistui 9 maata. Finaalit ja pronssiottelut käytiin kautta linjan yht’aikaa, mikä selvästi välillä häiritsi otteluita, koska yleisö tietysti reagoi tapahtumiin seuraamansa ottelun tahdissa. Miekkailijat saattoivat toisinaan lopettaa miekkailun kesken, luullessaan yleisön hurraavan heille, vaikka kyse oli toisen alueen tapahtumista.

Naisten säilä oli (ehkä hieman yllättävästi) tuomioiden ymmärtämisen kannalta helpompaa seurata kuin miesten floretti, jonka tuomaritulkinnat herättivät joukkueissa välillä todella voimakkaita tunteita. Heti alusta alkaen kävikin selväksi, että jos Suomen kisoissa suomalaiset aikovat tuomita sopimusaseita, on harjoittelu (sekä hermojen hallinnan että tuomaroinnin) syytä aloittaa nyt. Ja välillä tuntui siltä, että itsepuolustuslajin hallintakaan ei ole pahitteeksi.
Naisten säilän voitti Saksa, toiseksi tuli Iso-Britania ja kolmanneksi Italia. Osallistujamaita oli viisi.

Suomen joukkueen ensimmäisen päivän saavutuksista mainittakoon Lenan urhea kamppailu italialaisen tavaratalon lastenvaateosastolla, hänen saadessaan vaihdettua jo ostetut T-paidat toisiin PELKÄSTÄÄN italiaa puhuvilta kassaneideiltä. Todellinen tsemppausvoitto siis.

Perjantai päättyy pienimuotoiseen avajaisseremoniaan ja palkintojen jakoon.

Lauantai 22.5.
Ensimmäinen naisten joukkueen koitos alkoi eräjaolla Suomi-Venäjä-Italia. Säätiedotus lupasi siis naistemme aamupäiväksi tuulista ja paikallisia pistokuuroja. tylyin kohtelu tuli isäntämaan Dorina Vaccaronilta, joka pisti kaikki suomalaiset 5-0. Rankingin viimeisiksi emme kuitenkaan jääneet, vaan Ruotsia kohdeltiin vielä tylymmin, mikä tietysti aina nostaa mielialaa.
Cup-kierroksen VIP-vieraaksi suomi sai germaanit. Ilmassa oli hetken suuren urheilujuhlan tuntua
Lions-ladyjen johtaessa ottelua jo 3-1. Saksalaisten ilmeet pysyivät vakavina Leenan voittaessa kaikki ottelunsa ja kamppailu jäi viimeisen parin varaan. Saksan Dresen-Kuchalsk oli kuitenkin Irmaamme väkevämpi ja Saksa meni jatkoon luvuin 5-4. Rouva Tallroth-Kockin sanoja lainatakseni :”Hyvä treeni kuitenkin”. Kaikkiaan naisten florettia piiskasi seitsemän maata.

Naisten lähtiessä lepäämään ja kaunistumaan vielä entisestäänkin illan bankettia varten jäin seuraamaan rakkaan vihollisemme ruotsin edesottamuksia miesten kalvassa, joka oli kisojen suurin laji 12 osallistujamaallaan.
Hammerberg, Scharp, Barvestad ja varamiehet Jonsberg ja Wikstöm osasivat pistää homman jännäksi Saksan kanssa. Johan teki alokasmaisen taktisen virheen hassatessaan helposti saamansa 3-1 johdon Saksan Thomasia vastaan ja hävisi 5-4. Ilman Barvestadin jääkylmää suoritusta (voitti kaksi otteluaan tiukkojen vaiheiden jälkeen 5-4) Ruotsi olisi ollut pihalla.

Ruotsin ”läheltä piti”-tilanne pohjustikin sitten Ranskalle todellisen Waterloon. Hammerbergin pisti finaalissa vanhan MM-vaihteen päälle ja hän voitti kaikki ottelunsa näytöstyyliin 5-1 joukkuekamraattien auttaessa loppuottelun päätökseen jo tilanteessa 5-2. Ruotsin ”vanhusten”esitys oli sen verran vahva, että olisi mielenkiintoista tietää, miten esim. Suomen maajoukkueen olisi samassa kyydissä käynyt. Ruotsin joukkueen kokonaisikä oli 151 vuotta.

Banketti pidettiin noin puolen tunnin matkan päässä Bergamosta, La Muratella-nimisessä kartanossa. Osallistujia oli n. 160 henkeä, jotka kuljetettiin hotelleistaan bussikyydillä juhlapaikalle. Aikatauluissa noudatettiin Italialaista ajantajua, meidän bussimme odotti 50 minuuttia puuttuvia kyytiläisiä ja täsmälliset suomalaiset ehtivät tietysti siinä ajassa miettimään järjestäjiä lämpimästi jo kerran jos toisenkin.
Paikka kuitenkin oli tosi hieno, ravintolatilassa oli avotuliuuni ja tarjoilu pelasi. Itseasiassa tarjoilu pelasi niin hyvin, että vasta kolmannen ruokalajin kohdalla opin pitämään lautasestani kiinni, koska tarjoilijat veivät hyökyaaltoina kaikkien lautaset pois, oli ruoka kesken tai ei, jollei ollut varuillaan.
Runsaiden alkupalojen ja tukevien ruokien jälkeen lähdimme ensimmäisten joukossa keskittymään seuraavan päivän koitoksiin.

Sunnuntai 23.5.
Edessä paraatilaji naisten kalpa ja eksoottinen miesten säilä. Suomi saa alkueräänsä Ison-Britanian ja – tietysti – Ruotsin. Molemmille eräkavereille annetaan tylysti lättyyn, GB 7-2 ja Ruotsi 6-3. Uloslyöntiin lähdemme toiseksi rankattuina edellämme vain Italia ja ensimmäinen cup-vastustaja on Belgia. Ilman pienintäkään liioittelua voin sanoa, että flaameilla ei ollut mitään mahdollisuuksia suomineitoja vastaan. Bubi tiivisti ottelun luonteen toteamalla, että ”se oli kuin Peterin opparilta”. Lenan sarja 5-0, 5-2, 5-0, Marja-Liisa 5-1, 5-1. Ystävällisesti annoimme belgialaisille kuitenkin kaksi voittoa, jotta heillä riittää intoa harjoitella vuoden 2006 Suomen kisoihin.
Seuraavaksi vastakkaiselta puolelta löytyy toistamiseen Iso-Britania. Janet Cooksey antaa ainoana brittinä suomalaisille kovan vastuksen, mutta hänenkään panoksensa ei riitä joukkevoittoon. Suomi finaaliin 5-3.

Finaalia ennen on kuitenkin päättäjäisseremonia. Pitkä päättäjäisseremonia. Kaupungin matkailuorganisaatio pistää parastaan ja näemme renesanssiajan upeisiin pukuihin asustautuneiden tanssijoiden keskiaikaisia koreografioita, rapier-miekkailua ja paikallista kansantanhua. Viimeksimainittu olikin sitten jo liikaa Johanille (Hammerberg), joka totesi naisillemme, että jos Turussa tanhutaan hän ei tule. Onneksi hän myös mainitsi mikä paremmin vetää ruotsalaisia, strip tease kuulemma.
Viimein pääsemme itse asiaan. Saksa on pudottanut Italian tiukassa semifinaalissa pois kultakannasta ja joukkueemme saa tilaisuuden kuitata edellispäivän niukan tappion lederhosenrouville.
Marja-Liisa avaa pelin puhtaalla 5-0 voitolla Gudrun Sombornista ja Irma nousee alueelle ottamaan mittaa vastustajaksi nimetystä Karen Jansenista. Ottelua on käyty tilanteeseen 2-1, kun joukkueemme katsoo tarkemmin pöytäkirjan saksalaisten järjestystä ja huomaamme, että alueella on väärä nainen! Saksalainen onkin Dougar Fischer. FIE sääntöjen mukaan Suomi olisi nyt voittaja, mutta nämä ovatkin veteraanikisat. Joukkueen kapteeni Leena pistää tiukasti kampoihin Juryn jäsenille, koska nämä yrittävät vain aloittaa ottelun alusta oikealla miehityksellä – siis naisituksella. Loistavasti sanan säilällä sivallellen Lena saa Saksan vaihtovirheestä Suomelle otteluvoiton. Suomi johtaa 2-0, kun Irma aloittaa ottelunsa oikean Sombornin kanssa. Tiukkaakin tiukemman väännön päätteeksi saksalainen voittaa ottelun 5-4.

Lena aloittaa finaaliurakkansa saksalaisittain katsoen tylysti ja vie paperilla vahvaksi arvioitua Fischeriä 5-0. Italiaa ymmärtäneet saksalaiset (!!) kannustajamme kertovat italialaisten ihmetellen avoimesti, voiko alueella tosiaan olla suomalainen miekkailija. Saksalaisilla herää vielä toivonkipinä, kun Marja-Liisa joutuu tunnustamaan Karen Jansenin paremmakseen mutta suomalaisten kapteeni lopettaa ilon lyhyeen voittamalla ilman taukoa vedetyt kaksi otteluaan putkeen. (Välistä oli jäänyt pois vaihtovirheen vuoksi suomen voittama ottelu). Suomi voittaa veteraanien Euroopan mestaruuden!

Kansainvälisissä miekkailukilpailuissa saa harvemmin katsoa siniristilipun nousua Maamme-laulun tahdissa. On se hieno tunne.

Kisat pantiin lopulliseen pakettiin kisalipun luovutuksella Itävallan edustajille, jotka järjestävät vuoden 2005 henkilökohtaisen veteraanien Euroopan mestaruuskilpailun.

Kisat olivat hengeltään erinomaiset, mikä paikkasi kilpailupaikan hieman kulahtanutta ilmettä ja järjestelyjen melkoista ”manjana”-meininkiä. Haluankin lopuksi rohkaista kaikkia suomalaisia ”ex-mestareita” vakavasti harkitsemaan osanottoa Itävallan 2005 henkilökohtaisiin EM-kilpailuihin ja viimeistään kamppailemaan joukkuepaikasta vuoden 2006 kotikisoissa. Ja tietysti toivotan jo nyt kaiken suomalaisen miekkailukansan tervetulleeksi Turkuun joko katsojana tai tietysti mieluummin – toimitsijana kisaorganisaation palvelukseen!

Tero Hakkarainen/Turun Miekkailijat

Kisatulokset:
NAISET:
Säilä:
1) SAKSA
2) ENGLANTI
3) ITALIA
4) VENÄJÄ
5) RANSKA

Floretti:
1)ITALIA
2)ISO-BRITANIA
3)RANSKA
4)SAKSA
5)VENÄJÄ
6)SUOMI
7)RUOTSI

Kalpa
1) SUOMI
2) SAKSA
3) ITALIA
4) ENGLANTI
5) VENÄJÄ
6) RANSKA
7) BELGIA
8) RUOTSI
9) ESPANJA

MIEHET
Säilä
1) ITALIA
2) SAKSA
3) RANSKA
4) ENGLANTI
5) VENÄJÄ
6) BELGIA

Floretti
1) ITALIA
2) UNKARI
3) VENÄJÄ
4) SVEITSI
5) ENGLANTI
6) ITÄVALTA
7) SAKSA
8) BELGIA
9) RANSKA

Kalpa
1) RUOTSI
2) RANSKA
3) SAKSA
4) ITALIA
5) BELGIA
6) ENGLANTI
7) UNKARI
8) PUOLA
9) VENÄJÄ
10) ITÄVALTA
11) SVEITSI
12) NORJA