Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

En Garde!

Erkki Kerttula Memorial 2009 on takana, ja siihen liittyen ajattelin kirjata muutamia ajatuksia tuomaritoiminnasta. Alla oleva ei varmaan tule yllätyksenä asioita seuraaville?

Suomen Miekkailuliiton hallituksen antamiin kilpailumääräyksiin on vuosikausia sisältynyt pykälä tuomarivelvoitteesta kansallisissa kilpailuissa. Valtuutus kilpailumääräysten antamiseen löytyy liiton säännöistä (yhdistyssäännöt). Liiton syyskokous on myös vuosittain päättänyt tuomarisanktiosta, ts. maksusta, joka puuttuvasta velvoitetuomarista on suoritettava liitolle. Sanktioita ei tietääkseni ole kuitenkaan laitettu maksuun, vaan "aina on jotain sumplittu". Pykälää on kierretty antamalla osallistujien tuomita keskinäisiä otteluitaan alkuerissä ja käyttämällä karsiutuneita miekkailijoita kilpailun myöhemmässä vaiheessa. Tämä "sumpliminen" on tullut tavaksi, ja se estää tuomaritoiminnan kehittämistä.

Kun olen asiasta eri yhteyksissä keskustellut seurojen toimihenkilöiden ja kilpailijoiden kanssa, olen ymmärtänyt että tuomaritoiminnan kehitykseen ollaan yleisesti ottaen tyytyväisiä - palkittiinhan tätä toimintaa myös Katterin miekalla. Toisaalla tällä keskustelupalstalla Tero raportoi viikon takaisesta juniorikisasta, ja toteaa tuomaritoiminnan helpottavan kilpailun joustavaa läpivientiä. Jokainen kilpailuun osallistunut myös tietää, ja muut voivat arvata, miten paljon mukavampaa on keskittyä omaan kilpailusuoritukseensa ja jättää tuomaritoiminta ulkopuolisille tuomareille. Varmasti valmentajat allekirjoittavat tämän siinä missä miekkailijatkin.

Lähtökohta on tietysti täysin selvä: järjestävä seura vastaa siitä, että paikalla on tarpeellinen määrä tuomareita. Jollei omasta seurasta löydy riittävää joukkoa, ostetaan/vuokrataan/lainataan muiden seurojen tuomareita omien avuksi. Näin menettelimme myös Erkki Kerttula Memorial -kisoissa tänä vuonna.

Velvoitetuomarijärjestelmä on laadittu seurojen yhteisestä toiveesta - vrt. mm. syyskokousten päätökset - auttamaan kilpailun järjestäjää sekä pienentämään kilpailun järjestämisen kustannuksia. Tuomareiden tarve riippuu suoraan osallistujamäärästä. Velvoite kytkeytyy yksittäisen seuran osalta sen kilpailuun osallistuvien miekkailijoiden määrään. Seura vastaa velvoitetuomarinsa kustannuksista.

Vuoden alussa järjestetyssä kansallisessa kilpailussa (H5Ott) STTR kiinnitti erityistä huomiota tuomarivelvoitteiden täyttämiseen ja sanktioiden perimiseen tarvittaessa. Tästä päätettiin tehdä yksi päätavoitteista työryhmän vuoden 2009 toiminnassa. Erkki Kerttula Memorial 2009 jää nyt suomalaiseen miekkailuhistoriaan ensimmäisenä kilpailuna, jossa sanktiot todella peritään. Jokaisessa sarjassa tuomaritoiminta hoidettiin Velvoitetuomareita oli paikalla ala-arvoisesti, vaikka asiasta vielä erikseen kilpailun alla tuomarivastaavia muistutin. Järjestäjän tehtäviä ajatellessamme on vielä huomattava, että tuomareita on varattava paikalle ilmoittautuneiden miekkailijoiden määrän perusteella - ei paikalle saapuneiden. Siksi myös velvoite kytkeytyy ilmoittautumisiin.

Järjestelmä on siis luotu, ja se perustuu yhteisiin päätöksiin. Tuomarivastaavien keskinäinen yhteistyö mahdollistaisi varmasti sen, että velvoitetuomareita on paikalla riittävästi. Samalla voitaisiin myös välttää se, että tuomareita "ryöstöviljellään", eli että yksi ja sama tuomari on läsnä jokaisessa kisassa ja väsyy vuodessa tähän toimintaan, tai että tuomaritoiminta on vain muutaman ihmisen varassa. Tuomarilistoilla on kuitenkin kaiken kaikkiaan noin 250 nimeä... Muistakaa sekin, että on kilpailuja, joissa velvoite on Suomen Miekkailuliitolla.

Haluan korostaa sitä, että tuomarisanktio ei ole liiton rahastuskeino, eikä se muutu tuomariksi ainakaan kilpailupaikalla. Näyttää kuitenkin siltä, että sanktioita on perittävä jotta niillä olisi mitään vaikutusta. Niitä tulisi myös tuntuvasti nostaa, ja summa tulisi porrastaa kahteen osaan samalla tavalla kuin FIE:ssä on tehty: pienempi sanktio (esim. 100 €/tuomari), jos ilmoitetaan viikkoa aiemmin, ettei velvoitetuomaria tule, ja suurempi (esim. 150 €/tuomari) jos ilmoitettu tuomari ei tule paikalle.

Huomatkaa myös, että seura välttää sanktion, jos kansalliseen kilpailuun osallistuu enintään kolme miekkailijaa seurasta. Seura voi tyytyä siihen, että rankingpisteitä järjestyy vain seuran kolmelle parhaalle. Toisaalta voidaan perustaa lisää seuroja, jotta velvoitetta ei synny, tai jättää osallistumatta, niin että velvoite voidaan välttää... No, lienee silti helpompaa sopia omassa seurassa siitä, miten velvoite täytetään silloin kun se syntyy.

Lisäksi olisi syytä päästä siihen, että kilpailu viedään läpi sillä määrällä tuomareita, joka on paikalla. Jos siis paikalla on vain neljä tuomaria, mutta alkueriä on kuusi, seitsemän, mennään eräkierrokset kahdessa osassa. Uloslyönnissä käytetään aina neljää aluetta. Järjestävälle seuralle neljän tuomarin löytyminen on vielä taloudellisestikin mahdollista, vaikka tuomarit pitäisi kustantaa paikalle hieman kauempaakin. Kilpailun läpivienti tietysti tapahtuu ajallisesti hitaammin, mutta sehän ei tällaisessa tilanteessa ole järjestävän seuran vika. Ja tietysti, osallistuvat seurat voivat vaikuttaa tilanteeseen tuomalla paikalle velvoitteen mukaisen määrän tuomareita.

Tässä siis keskustelun avaus. Mennäänkö asiassa eteenpäin valitulla tiellä, vai kehitetäänkö systeemiä suuntaan tai toiseen. Teillä on varmasti näkemyksiä, ja tässä hyvä forum niiden jakamiseen.

Ari-setä

_________________
Katsoin sen juuri säännöistä... En Garde!

Syksyllä Kööpenhaminan kisoissa virolaiset maksoivat sanktion sen sijaan että toivat tuomarin paikalle, koska se oli heille halvempi ratkaisu. Kun tältä pohjalta ajatellaan, tulisi tuomarisanktion olla mitoitettu siten, että seuroille on halvempaa tuoda velvoitetuomari paikalle kuin maksaa sanktio.

Jos tältä pohjalta lähdetään, ja käytetään Oulua mittapuuna, matka Helsinkiin maksaa junalla junasta ja matkustustyypistä riippuen 120-200 euroa ja mahdolliset päivärahat päälle. Tällöin tuomarisanktio voisi olla esimerkiksi 250 euroa ilmoituksen kanssa ja 400 euroa jos tuomarin puuttumisesta ei ole ilmoitettu. Näillä summilla seurojen kannattaa jo lyödä tuomarille liput ja kahvirahat kouraan sen sijaan, että mutisten maksavat tuomarisanktion liitolle. Pitää miettiä, haluammeko sanktion vai nimellisen sanktion!

Entäs sitten järjestävän seuran vastuu? Entä jos velvoitetuomareita ei ilmaannu, tuomarisanktiot menevät liitolle, ja seura on haluton maksamaan tuomareita itse paikalle? Pitäisikö järjestävälle seuralle olla erillinen sanktio, mikäli seuran järjestämä kansallinen kilpailu ei ole asianmukaisesti järjestetty, eli paikalle ei ole hankittu riittävää määrää tuomareita kilpailun läpiviemiseksi? Kansalliset kisat kuitenkin ovat (huolimatta ajoittain heikohkosta yleisön määrästä) miekkailuliiton kansallisia näyteikkunoita ja kisojen järjestämisoikeuden vastineena seurojen tulisi olla (ehkäpä sanktion uhalla?) velvoitettuja tietyntasoisten kilpailujen järjestämiseen.

Edeltävässä tuli ilmi myös toinen epäkohta, josta puhuttiin Kööpenhaminassakin: jos tuomarisanktio menee liitolle, mutta järjestävän seuran pitää maksaa puuttuvat tuomarit paikalle, liikkuuko raha oikeaan suuntaan? Pitäisikö osan sanktiosta tai peräti koko sanktion mennä järjestävälle seuralle tuomareiden järjestämisestä aiheutuvien kulujen paikkaamiseksi? Vai pitäisikö sanktion mennä liitolle, mutta järjestävä seura voisi hakea niistä rahoista tukea liitolta tuomareiden järjestämisestä aiheutuneista kuluista saatuja kuitteja vastaan?

Tällaisia ajatuksia täältä.

_________________
Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i

Kisoissa voisi nostaa osallistumismaksuja, jolla kisanjärjestäjä korvaisi tuomareille päivärahan/korvauksen
päivä tuomitsemisesta.
Jos sanktioraha menee liitolle, sitten liitto olisi velvoitettu hoitamaan tuomarit ja maksamaan palkkiot.
Nykyinen 50e sanktiolla ei herätetä seuroja toimimaan, Teemun mainitsema 200-400e laittaa vipinää
kinttuihin ja kuinka aktiivisesti sitä sanktiota on karhuttu.

Tuomarisanktiota ei mielestäni kannata nostaa niin suureksi, että jollain seuralla ei olisi varaa lähettää miekkailijoita kotimaisiin kilpailuihin. Pientä korotusta on vielä varaa tehdä tarvittaessa.
Pitää myös muistaa, että seuran lähettämä tuomari voi tulla mistä seurasta hyvänsä. Esimerkiksi oululaiset voivat "lähettää" Helsingin kisoihin tuomarin, joka asuu pääkaupunkiseudulla ja päinvastoin. Tulee varmaan halvemmaksi.

Nykyinen käytäntö ei ole juurikaan rohkaissut kisajärjestäjiä perimään sanktioita, koska kaikki tulot on mennyt liitolle. Viime viikonloppuna Miekka-Miehet maksoi useita tuomareita paikalle, jotta kisat saadaan vedettyä kunnialla läpi. Kuitenkin kaikki sanktiot menevät liiton tuomaritoimintaan.
Ehkä voitaisiin jatkossa miettiä mahdollisuutta saada jotain korvausta järjestäjälle, jos joutuu maksamaan ylimääräisiä tuomareita paikalle.

Myöskin kilpailuiden ilmoittautumisaikaa kannattaa pidentää, jotta seurat ehtivät järjestää asiat kuntoon ennen kisaa.

-tommi

_________________
Tommi Kosunen

Toisaalta, sanktiothan eivät ole tavoite, vaan se, että kisoissa on paikalla riittävästi tuomareita. Eli sanktioiden korotuksella ei ole tarkoitus estää ketään osallistumasta kilpailuihin, vaan ohjata seurat kouluttamaan tuomareita ja kehittämään toimintakulttuuria, johon luontevasti kuuluu tuomareiden kouluttaminen ja mukaanottaminen kilpailuihin.

_________________
Teemu Tokola
Oulun Miekkailuseura
e t u n i m i . s u k u n i m i ( ät ) o u l u n m i e k k a i l u s e u r a . f i

[quote="tommi"]Nykyinen käytäntö ei ole juurikaan rohkaissut kisajärjestäjiä perimään sanktioita, koska kaikki tulot on mennyt liitolle. Viime viikonloppuna Miekka-Miehet maksoi useita tuomareita paikalle, jotta kisat saadaan vedettyä kunnialla läpi. Kuitenkin kaikki sanktiot menevät liiton tuomaritoimintaan. Ehkä voitaisiin jatkossa miettiä mahdollisuutta saada jotain korvausta järjestäjälle, jos joutuu maksamaan ylimääräisiä tuomareita paikalle.[/quote]

Tämä voi olla mahdollinen tie, mutta se ei saa johtaa siihen, että osallistuvat seurat "ulkoistavat" tuomareiden hankkimisen liitolle, joka teettää sen järjestävällä seuralla. Toisaalta, liiton tuomaritoiminta on samalla myös seurojen toimintaa ja niiden etu... Vai mitä?

Olemme nähneet paljon vaivaa tuon tuomarivastaava-systeemin eteen. Se on myös halvin mahdollinen toimintatapa, vähän kuten vapaapalokunta. Kalvan osalta se toimisi joten kuten, jos ne joilla pätevyyksiä on, tulisivat vaikkapa vain kaksi, kolme kertaa apuun. Muissa aseissa on jotenkin koettu ongelmalliseksi (tällä hetkellä) se, että joukko josta valita on pienempi. Mutta hei, niin on tarvekin!

Ilmoittautumisajan pidentäminen on hyvä ja kannatettava idea. Kyllä kilpailuun osallistuvan täytyy itsekin tietää se jo paljon aiemmin... Annetaan siis kilpailun järjestäjällekin enemmän aikaa hyvän kilpailun tekemiseen.

Seurojen hallitusten, toimihenkilöiden ja jäsenten tulisi mieltää vastuunsa muustakin kuin kokouksissa istumisesta. Tekemällä paitsi oppii, saa myös aikaan. Uudet seurat tuntuvat olevan tässä vanhoja edellä - tietoa haetaan ja jaetaan. Tuomaritoiminta on osa muuta toimintaa, ei mikään erityinen saareke miekkailun valtameressä. Jokaisen kilpailevan miekkailijan tulisi mielellään olla vähintään kansallisella tasolla tuomarina omassa aseessaan, sehän osoittaa sääntöjen tuntemista (eikä tämä ajatus ole omani vaan erään hyvän ystäväni, joka on myös itse elänyt opetustaan todeksi). Lisäksi voisi tuomita "toista asetta". Joku "vanha parta" (parta ei vielä ole meillä osuma-aluetta floretissa, joten jos joskus on, niin sitten "uusi parta") saattaa tietysti tutista kun uudet ihmiset tulevat alueen sivulle ottelua johtamaan, mutta olkoon vaan niin - jos eivät tule, mikään ei ikinä muutu, eikä varsinkaan kehity. Jostainhan jokaisen on aloitettava, ja suomalainen systeemi on varmasti yksi parhaista siinä, että mukaan pääsemisen kynnys on alhaalla. Kunhan vain viitsii tulla paikalle. Sen joka yrittää, ei tarvitse pelätä arvostelua. Sitä tietenkin tulee, mutta sen on pysyttävä luonteeltaan rakentavana - STTR sen paremmin kuin miekkailileva enemmistökään ei hyväksy asiatonta kitinää niiltä, jotka eivät kykene asialliseen kritiikkiin, ja STTR pitää varmasti vilpittömästi parastaan yrittävien tuomareiden puolta.

Sekin vielä toistettakoon, että eihän sen sanktion määrän nostaminen tai sanktioiden periminenkään oikeasti ole kenenkään tavoite, vaan tärkeintä om tuomaritoiminnan järjestyminen. Jos vuoden jokainen viikonloppu menee a) kilpaillessa ja b) tuomitsessa, voiko olla niin, että meillä on liikaa kisoja? Mitä jos ne kilpailut niputettaisiinkin jonkinlaisiksi "superviikonlopuiksi" - kaikkia aseet, kaikki sarjat samana viikonloppuna, viisi, kuusi kertaa vuodessa? Kalenteri olisi sopivasti tyhjä matkoille ulkomaisiin kisoihin, lomille, aikaa perheen kanssa touhuamiseen riittäisi, ja aurinko paistaisi silti (niin, se paistaa kalenterin mukaan aina, kun kevään kilpailut järjestetään sisätiloissa...). Yksi tälläinen joka ilmansuunnassa ja viides, kuudes vuoroin jossain niistä? Mestareita tulisi aina kerralla lehdistön ihmeteltäväksi tukuttain, ja tapahtumat saisivat aina varmasti paljon julkisuutta? No, tuo on vain visio siitä, ja muistutus ettei aina voi tai tarvitse tehdä niin kuin ennen vain siksi että niin on tehty ennen.

Siispä, seurat, nyt aktiivisuutta!

Ari-setä

_________________
Katsoin sen juuri säännöistä... En Garde!