Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

Pätevöityminen tuomariksi seuraa neliportaista järjestelmää, jossa portaiden väli on noin kaksi vuotta.

-Seuratuomari
-Kansallinen tuomari
-Pohjoismainen tuomari
-FIE-tuomari

Koe on kirjallinen, ja siihen liittyy sekä seminaari, että tuomitsemisnäyttö jonkin kilpailun yhteydessä. Järjestelmä on vastannut FIE:n kokeen ja pohjoismaisen yhteistyön edellyttämää menettelyä.

FIE:n tuomareiden pätevöittämisjärjestelmä on uudistettu. Järjestelmään kuuluu seminaari, videolta tuomitseminen ja kandidaattien suullinen kuulustelu. kokeen kielenä on ranska. Fraseeraamista edellytetään.

Jotta suomalaisilla tuomareilla olisi paremmat edellytykset suoriutua vastaisuudessa FIE:n kokeesta, ja jotta toisaalta Suomen Miekkailuliitolla olisi käytettävissä mahdollisimman tasokas ryhmä tuomareita myös kansallisiin tarpeisiin, koulutsjärjestelmää on tarpeen muuttaa.

Sääntö- ja tuomarityöryhmä suunnittelee seuraavia muutoksia.

Tuomarikoulutus muutetaan "jatkuvaksi koulutukseksi". kirjallisesta kokeesta luovutaan.

Kaikki tuomarit, jotka toimivat kilpailuissa ja ovat aktiivilistalla, kutsutaan osallistumaan tuomariseminaariin. Osallistuminen vähintään kerran vuodessa olisi tuomarin velvollisuus.

Seminaari järjestetään jonkin suuremman kilpailun yhteydessä, kilpailua edeltävänä iltana. Kilpailun aikana seminaariin osallistuneet toimivat tuomareina ja voivat pätevötyä seuraavalle portaalle.

Seminaareja voidaan järjestää 2-4 joka vuosi. Toisaalta jokaisen seminaarin yhteydessä käytäisiin läpi kaikkien aseiden säännöt, ja tuomareille opetettaisiin mm. fraseeraus.

Koulutuskielenä olisi suomi, mutta koska ranskankielisten ilmaisujen osaaminen on FIE:n mukaan välttämättömyys, tuomarit käyttäisivät näitä ilmaisuja tuomaritoiminnassaan myös kotimaassa (fraasit, varoitukset,tulos).

Ensimmäinen edellä kuvatun tyyppinen seminaari suunnitellaan järjestettäväksi jo 20.4.2007 Hämeenlinnassa HSM:n juhlakilpailujen aattona.

Kommentteja, mielipiteitä ja ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Sääntö- ja tuomarityöryhmä

Peter

Periaatteessa kannatan muutosta FIE:n linjausten suuntaan. Fraseerauksen opettaminen myös kalpatuomareille on mielestäni erittäin kannatettava askel suomalaisen miekkailukulttuurin kehittämisessä. Katson asiaa säilätuomareiden näkökulmasta. Näen esitetyn uudistuksen edessä vielä haasteita.

Seminaarit kannattaa miettiä pidettäväksi sellaisten kilpailujen yhteydessä, joihin tuomarit saapuisivat muutenkin. Esimerkiksi Hämeenlinnaan ei säilä- tai florettituomareilla ole mitään asiaa. Onneksi esimerkiksi YM:n juhlakilpailut tai Miekka-Miesten perinteiset Erkki Kerttula memorial-kilpailut tuovat hienosti yhteen kaikki kolme asetta. Lisäksi olen kuullut että Oulussa suunnitellaan myös kolmen aseen kilpailuja, joten esimerkiksi pohjoisen mahdollisille säilätuomareille syntynee mahdollisuus osallistua "pakolliseen seminaariin" lähialueellaan.

Toinen helposti nähtävä ongelma tässä järjestelmässä on se, ovatko esimerkiksi kalpatuomarit kiinnostuneita keskustelemaan säilän säännöistä sellaisella syvyydellä, että se hyödyttää säilään erikoituneita tuomareita.

Jos tavoitteena on luoda ns. "yleistuomareita", jotka hallitsevat kaikki aseet, uskon että joukko tulee jäämään kovin pieneksi. Koska kilpailujärjestelmässämme kansalliset kisat ovat (yllä mainittua kahta poikkeusta lukuunottamatta) hajallaan eri viikonloppuina, on tuomareille jo ajankäytön kannalta mahdotonta osallistua kaikkien aseiden tuomitsemiseen. Ilman säännöllistä osallistumista taas ainakin säilän ja floretin tuomitseminen riittävällä osaamistasolla on mahdotonta. Osaamaton tuomitseminen puolestaan pilaa sopimusaseiden harrastamisen kilpaurheiluna valitettavan tehokkaasti.

Lopuksi esitän toiveen, että keskustelun jatkamiseksi sääntö- ja tuomarityöryhmä kirjoittaa auki ne tavoitteet, joita tällä uudistuksella halutaan tavoittaa. Uskon että ajatus vaatii vielä kehittämistä.

_________________
-MikaR

Acinaces armorum rex

Kuten tiedetään, olemme 1980 -luvun puolivälistä alkaen yrittäneet saada miekkailun tuomarointipuolen pelittämään 'kilpailun ulkopuolisin voimin'. Siis niin, että kilpailijat itse eivät toimisi tuomareina. Syy lienee itsestään selvä: vai olisiko ok, jos Seppo Räty mittaisi omat heittonsa, Saku Koivu viheltäisi vaihdossa ollessaan NHL:n matsia, ja Antti Kalliomäki liputtaisi omat rimanylityksensä... Miksi siis Andras, Hilla, Dennis tai Ari-setä eivät tuomitsisi kisaa, jossa voittavat mitaleita... ;). No, emme ole onnistuneet tuossa tavoitteessa, ja syitä siihen on varmasti useita.

Jo kauan olemme tienneet, ettei niitä tuomareita tosiaankaan saavu kisoihin tekemään pitkää päivää, vaikka on ollutkin suhteellisen helppoa saada muodollinen pätevyys aseella kuin aseella. Etuoikeusaseita harrastavat jos ketkä varmasti ymmärtävät tämän, mutta viime vuonna edes miesten kalvan SM-kisaan ei saatu riittävästi tuomareita (8-12). Hävetkööt seurat.

Mutta, jotain pitää siis tehdä toisin. Se jokin alkaa Peterin viestissä kerrotusta karkeasta ajatuksesta: tuomarit ovat eri porukka.

Mika: toteat, ettei Hämeenlinnassa ole mitään floretin ja säilän tuomareille. Tässä minun on esitettävä kohtelias mutta päättäväinen vastalause. Jos haluamme, että tuomarit ovat a) oma porukkansa ja b) arvostavat edes omassa porukassaan toisiaan, juuri silloin ja erityisesti etuoikeusaseiden eli floretin ja säilän tuomareilla on Hämeenlinnassa erityinen syy läsnäoloon. Me kumpikin tiedämme, ettei kalpatuomari opi itsekseen fraseeraamaan, ja kun Peterin viestin ydin on juuri miekkailun kielen (siis, fraseerauksen) tuominen koko tuomaripoppoon taitona tapetille, en näe muuta keinoa kuin kerätä kaikki kuuntelemaan keskustelua miekkailusta "tieteet, taiteet ja urheilun" huomioon ottaen. Lienee pienehkö haitta, että jonkin aseen taistelusopimukset (noin 5 sivua per ase, keskimäärin) käydään kerran vuodessa läpi, kun sääntökokoelmassa on satoja sivuja, ja suurin osa säännöistä koskee kaikkia lajejamme. Missä näistä muulloin puhuttaisiin yhdessä?

Näyttökokeesta tulemme varmaan vielä keskustelemaan paljon. Kokeilimme Lappeenrannassa FIE:n menetelmää. Kokenut tuomari back-uppaa kokelasta. Ei tullut natinaa. Ainakin itse uskon, että tällä päästään nykyisin käytössä olevaa systeemiä parempaan lopputulokseen.

Alueellisuus on uusi haasteemme. Teemu ja Paulus tekevät (monen muun ohella) hyvää työtä "kaukana Helsingistä". Haluamme aloittaa Hämeenlinnassa juuri siksi, ettei tämä jäisi "stadin kundien omaksi pikku leikiksi". Arvelisin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen jokainen ymmärtää, minkä mainion mahdollisuuden olemme lajin leviämisen vuoksi saaneet.

Olemme, Peter ja minä, eri yhteyksissä keskustelleet tästä seurojen edustajien kanssa - esityksessähän on useita pienempiä yksityiskohtia. Pääasiassa palaute on tukenut Peterin viestissä nyt esitettyä. Eri seuroissa on selvästi olemassa potentiaalia, siis ihmisiä, joille tuomaritoiminta voisi olla tapa harrastaa. Jos FIE:n suunnitelmat, joista saamme hajanaisia tietoja tuomarikollegoiltamme ulkomailta, toteutuvat, voi miekkailutuomarionti olla tulevaisuudessa ammatti ammattien joukossa. Ei ehkä Suomessa, mutta tämähän on globaali laji... Tähän kehitykseen voi hypätä mukaan nyt, kun se vasta alkaa. Myöhemmin on aina hankalampaa tunkea valmiiseen pöytään.

Totta kai tässä on haastetta. Siksi ennen kaikkia muita meillä FIE:n kokeen suorittaneilla on erityinen velvollisuus yrittää saada tämä toimimaan. Suomesta on, eri aseilla ja eri ikäryhmissä, ponnistettu viime aikoina komeasti "maailmankartalle". Vaikka itse urheilusuoritus on aina tietenkin se, joka näkyy ja kuuluu, on tuomaritoiminnalla ja sääntöjen ymmärtämisellä oma osansa menestyksen taustalla. Edellä listasin muutamia muita lajeja ihan ohimennen. Miettikääpä, huviksenne, asiaa tältä kannalta. Tarve yhteen hiileen puhaltamiseen lienee melko selvä.

Umpisolmun päässä näkyy siis vihdoinkin valaistu tunnelin takaseinä... Toivon, että Hämeenlinnan seminaariin tulee paikalle asiasta kiinnostuneita, ja että se voidaan vetää läpi rakentavassa hengessä. Kisaan saapuvien "vieraspaikkakuntalaisten" lienee joka tapauksessa syytä tulla paikalle jo perjantaina, ihan kilpailun aikataulun vuoksi. Olisi mielestäni luontevaa, että paikalle saapuneet ottaisivat mahdollisuudesta kaiken irti. Eikä pieni retki (junalla tunti ja vartti suuntaansa, pari tuntia keskustelua?) Hämeenlinnaan perjantai-illlaksi liene liian vaativaa pääkaupunkiseudulta tuleville? Käyn itse töissä esim. Jyväskylässä, Oulussa ja Tukholmassa, käyttäen siis päivän siellä, toisen täällä. Ko. matka-aika ei ole mielestäni lainkaan paha.

Yksi, vielä ääneen lausumaton tavoite voidaan varmaan tässä todeta (oma toiveeni, tavoite liitolle tai ei ;-) mutta kuitenkin): aikaa kuluu 5 - 8 vuotta, ja suomalaisia FIE-tuomareita löytyy listoilta 5 - 8 lisää. He toimivat aktiivisesti kansainvälisissä kisoissa. Heistä 3- 6:lla on pätevyys vähintään kahteen aseeseen. FIE maksaa osan kuluista, joita tämä toiminta aiheuttaa.

Totuus tänään on, että olen ainoa kahden aseen tuomari Suomessa, eikä kokemukseni kv-kentiltä ole missään tapauksessa sellaista, josta kirjoitellaan tekstitv:n sivuille. Tason nosto on siis helppo tehdä, ja siinä on haastetta nuoremmille. FIE:n tuomarilisenssi ei ole olemassa siksi, että sitä voi esitellä kavereille - tämä lisenssi on samalla velvoite viedä lajiemme viestikapulaa eteenpäin. Olemme osa suomalaisen miekkailun menestymisen eteen työtä tekeviä (niin, sääntöjen mukaan ), miekkailijoita.

Sitten jääkin pureskeltavaksi vain tuo iänikuinen kysymys "miksi menisin tuomariksi, kun ei ...". Tähän minulla ei ole edes ajatuksen tynkää. Ei kai Suomessa voida koskaan maksaa sellaisia palkkioita, että tätä tehtäisiin rahasta? Ei kai Suomessa voida koskaan päästä tilanteeseen, jossa oikeasti voitaisiin valita SM-kisojen tuomarit? Ei kai Suomessa voida koskaan parantaa tuomaritoiminnan todellista tasoa? Ei, ei voida, jollei oikeasti yritetä ja todella haluta. Raha ei ole ratkaisu, mutta voisiko sydän olla - se sama suuri sydän, jolla valmentajat ja miekkailijat tätä tekevät. Miksi eivät siis tuomarit?

Eli, sukat ylös ja En Garde!!

_________________
Katsoin sen juuri säännöistä... En Garde!